Hanna Kosonen:

Joulurauhaa koulun ja kirkon suhteisiin

Blogi

Kirkon ja koulun yhteistyöstä on käyty keskustelua jo useamman päivän ajan. Mikä on sopivaa ja kuka määrää sopivaisuuden rajat ja ovatko rajat kaikille selvät ja yhteisesti jaetut. 

Keskustelun sytykkeenä toimi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antama ratkaisu yksittäisen koulun joulujuhlasta tehtyyn kanteluun.

Tunteita nostattanutta ratkaisua jouduttiin kommentoimaan lehtitietojen varassa, koska jostain syystä päätöstä ei julkistettu avoimesti. Keskustelu lähti vellomaan asiasta ja tunteesta toiseen. Joulurauhan sijaan monien mieleen iski jouluhätä ja iso hämmennys – liittyyhän jouluun meillä paljon muistoja, tunteita ja odotuksia. 

Joulu tulee tänäkin vuonna. Kristillinen perinne on edelleen erottamaton osa kulttuuriamme. Sitä ei ole kukaan kiistänyt, eikä se ole katoamassa minnekään.

Yhteys on vahva, vaikka valtionkirkkojärjestelmä on purettu Suomessa jo 1800-luvulla. Ev.lut. kirkko itse tunnistaa omakseen kansankirkkonimityksen. Kansankirkkoon kuuluu enemmistö suomalaisista, se hoitaa monia merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä ja luterilainen kulttuuri näkyy suomalaisessa kulttuurissa.

Läheinenkin suhde kaipaa selkeitä rooleja ja ohjeita arkeen. On tärkeää, että kirkon ja koulun yhteistyötä ohjitaan selkeällä tavalla. Ja että näitä Opetushallituksen ja Kirkkohallituksen ohjeita noudatetaan. Tämä on sekä kirkon, oppilaiden, koulujen että koko yhteiskunnan etu.

Nyt kun apulaisoikeusasiamiehen päätös on ollut nähtävillä, keskeiset havainnot siitä ovat seuraavat:

Opetukseen kuuluva lukuvuoden päättävä joulujuhla ei voi olla tunnustuksellinen. Tunnustuksellisuuden raja täyttyy, kun juhlan sisältö on merkityksellisesti uskonnollinen. Yksittäisten virsien, kuvaelmien, evankeliumin tai muiden uskonnollisten traditioiden esittäminen ei täytä tunnustuksellisuuden piirteitä.

Tunnustuksellinen tilaisuus on joulukirkko. Joulukirkkoja voidaan järjestää koululaisille, kunhan kyseessä ei ole koko koulun yhteinen juhla ja kunhan tilaisuudesta on selkeästi viestitty vanhemmille sekä oppilaille.

Joulukirkko on vapaaehtoinen ja vaihtoehtoinen tilaisuus sille pitää olla järjestettynä. Tässä linjauksessa ei ole mitään uutta, tältä pohjalta kouluja on neuvottu jo aiemminkin toimimaan. Ja näin on varmasti suurin osa kouluista toiminutkin.

Oikeusasiamies katsoo kuitenkin yllättäen myös, että kirkkotila itsessään olisi ongelmallinen koulun yhteisen juhlan järjestämiseen. Mitä tarkoittaa ongelmallinen – onko se kielto vaiko vain kehotus erityiseen tarkkaavaisuuteen?

Kirkko itse pukee minusta kauniisti sanoiksi sen, miten se ajattelee kirkkorakennuksen olevan koululaisten juhlakäytössä: ”Lähtökohtaisesti ajattelemme, että kirkkotila soveltuu kaikille oppilaille juhlakäyttöön kunnioittaen kaikkien yhdenvertaisuutta, eri uskontojen moninaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä kirkkotilan pyhyyttä. Juhlan sisältö on ratkaiseva tekijä.”

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut kirkkojen ja koulujen yhteistyötä – aiempien vuosien Suvivirsi-hämminki saatiin sitä kautta raiteilleen. Ja näyttää siltä, että perustuslakivaliokunta pääsee tämän aiheen pariin uudemman kerran linjaamaan sitä, voiko kirkossa pitää joulujuhlia ja lakkiaisia.

Kirkko tarjoaa tilojaan käyttöön monenlaisiin tapahtumiin, joissa ei ole hengellistä sisältöä. Kirkkotilat ovat usein paikkakunnan isoimpia ja hienoimpia tiloja ja siksi onkin hienoa, että niitä voidaan käyttää myös esimerkiksi konsertteihin ja muihin yleisötilaisuuksiin.

Toivon että kirkko uskaltaa jatkossakin olla avoin ja että kirkkoon uskalletaan mennä. Kansankirkkomme on meille arvokas ja tärkeä ja hyvä suhde on huolenpidon arvoinen.

Uskonnonvapaus on perustuslaillinen oikeus ja siitä huolehtiminen on tärkeä osa valtion suhdetta niin kansankirkkoomme kuin kaikkiin muihin kirkkoihin ja katsomuksiin. Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa. Uskonnonvapauden toteutumista on seurattava ja keskustelut on voitava käydä asiallisesti, kunnioittavasti ja ratkaisuhakuisesti.

Kaikkien kannalta on tärkeää, että yhteistyö kirkon ja koulun välillä on selkeää ja avointa. Viikonloppuna leimahtanut keskustelu toivon mukaan lopulta selkeyttää linjauksia.

Oman uskonnon ja muiden uskontojen merkityksen ymmärtäminen on tarpeellinen kansalaistaito. Siitä tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki. 

Hanna Kosonen Hanna Kosonen on tiede- ja kulttuuriministeri sekä keskustan toisen kauden kansanedustaja Savonlinnasta.