Suunta hakusessa kriiseissä ja rönsyissä
Komission puheenjohtajan saksalaisen Ursula von der Leyenin puhetta ”Unionin tilasta” on kuunneltu tällä viikolla herkällä korvalla.
Vuosittaisessa puheessaan komission johtaja arvioi EU:n nykyistä asemaa ja määritellee Euroopan tulevaa suuntaa toimenpiteineen. Puhetta väritti tällä kertaa vahvasti koronan aiheuttama myllerrys ja sen pakottama muutospaine.
Alkuun on syytä, von der Leyenin tavoin, kiittää ja kunnioittaa korona-ajan työntekijöitä, jotka terveytensä vaarantaen ovat taistelleet pandemiaa vastaan.
Puheessaan komission puheenjohtaja toi esille tarpeen vahvistaa terveysunionia muun muassa ohjaamalla rahoitusta kansainväliseen tutkimukseen.
Olen samaa mieltä, että pandemioita vastaan tarvitaan laajemmat yhteistyön hartiat, mutta samaan aikaan on syytä muistaa, että terveyspolitiikan on ensisijaisesti oltava kansallisissa käsissä.
Vaatisiko kaikkien von der Leyenin linjausten toteuttaminen EU:n perussopimuksen päivittämistä?
Ilmasto oli puheen toinen pääteema.
Von der Leyen esitti uuden tiukemman ilmastolinjauksen, jossa vuoteen 2030 mennessä päästöistä tulisi leikata 55 % nykyisen 40 % sijaan.
Suomi, jonka omat tavoitteet ovat tätäkin korkeammalla, pysyy tässä kyydissä mukana.
Ilahduttavaa oli, että ilmastotoimien yhteydessä von der Leyen nosti esiin puurakentamisen hyödyt, mikä antaa toivoa siihen, että EU-komissiosta löytyy vihdoin ymmärrystä kestävään metsänhoitoon perustuvalle biotaloudelle.
Maatalouden ja ruoka-alan von der Leyen sivuutti täysin, vaikka sektori on pitänyt huolta koko unionin huoltovarmuudesta koronan pyörteissä.
Maaseudun laajakaistoja puheenjohtaja sen sijaan peräänkuulutti, ja näiden yhteyksien parantaminen onkin järkevää elvytystä.
Paitsioon jäivät myös kansainvälisen kaupan kysymykset, joista vientivetoisen Suomen edustajana olisin mieluusti kuullut linjattavan.
Oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeusasiat sekä yksilön vapaus olivat vahvasti esillä.
Von der Leyen linjasi, että näissä kysymyksissä on siirryttävä EU-maiden kesken määräenemmistöpäätöksiin.
Edessä on muna vai kana -ongelma, sillä muutos äänestystavassa vaatisi jäsenmaiden yksimielisyyttä, eivätkä Puolan ja Unkarin hallitukset ole nykytiedon valossa tätä hyväksymässä.
Päälinjana puheesta kuulsi puheenjohtajan toive yhteistyötä lisäävälle Euroopalle.
Aloitteet terveysunionista uuteen elvytyspakettiin viestivät tästä.
Vaatisiko kaikkien von der Leyenin linjausten toteuttaminen EU:n perussopimuksen päivittämistä?
Projekti vei viimeksi kymmenisen vuotta, kun Lissabonin sopimus lopulta hyväksyttiin vuonna 2009.
Kestääkö EU:n horjuva yhtenäisyys tämän rönsyilyn, on unionin suurimpia tulevaisuuden haasteita.