Ratkaisuja peto- ja riistapolitiikkaan!
Susilaumojen reviirit alkavat käydä ahtaiksi, karhujen metsästysluvat jumittavat eri oikeusasteissa ja valkoposkihanhet tuhoavat nurmisatoa muuttoreiteillään vuosi toisensa perään.
Peto- ja riistatilanne tuskastuttaa eri puolilla Suomea eri syistä. Ratkaisuja on tehtävä niin kansallisesti kuin eurooppalaisellakin tasolla.
Suomessa metsästyslain muutosluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella.
Euroopan unionissa sekä Bernin kansainvälisessä sopimuksessa on suden suojelutasoa saatu kevennettyä, mikä osaltaan mahdollistaa suden kannanhoidollisen metsästyksen käynnistämisen Suomessa. Suojelutoimet ovat olleet toimivia, sillä susien määrä on noussut lyhyessä ajassa kovaa vauhtia ja kanta kasvaa n. 10 prosenttia vuosittain.
Myös susivahinkojen määrä on lisääntynyt, joten tilanteelle on kiireesti tehtävä jotain. Maa- ja metsätalousministeriön esittämä metsästyslain muutos kohti kiintiömetsästystä mahdollistaisi alueelliset kiintiöt ilman yksittäisiä lupia, jotka todennäköisesti jumittuisivat valituskierteiden kautta oikeusasteisiin.
Muutos on hyvä ja tarpeellinen.
Karhun metsästykseen ei päästy tänäkään vuonna, kun itäiselle kannanhoitoalueelle myönnetyt poikkeusluvat asetettiin täytäntöönpanokieltoon niistä tehtyjen valitusten vuoksi. Käytännössä valituskäsittely kestää lokakuun loppuun päättyvän karhunmetsästysajan yli eikä nopeasti kasvavaa karhukantaa päästä tänäkään vuonna harventamaan.
Tilanne on kestämätön. Liki 2400 yksilön vahva kanta on reilusti yli suotuisan suojelutason 1400 yksilön viitearvon.
Karhut ovat tulleet rohkeammiksi ja havaintoja tehdään jatkuvasti enemmän. Kysymys on otettava tosissaan, sillä esimerkiksi Romaniassa karhun hyökkäyksestä aiheutuneita kuolemia raportoidaan useita joka vuosi.
Ratkaisuiksi sopisi esimerkiksi poikkeuslupien valitusten nopeutettu käsittelyaika, poikkeuslupien ja mahdollisten valitusten aiempi myöntöaika ja valitusoikeuden mahdollinen rajoittaminen maksuineen. Myös kannanhoidollisen kiintiömetsästyksen edellytykset on tutkittava.
Valkoposkihanhien aiheuttamat tuhot vainoavat erityisesti Pohjois-Karjalassa ja muualla muuttoreitin varrella. Ongelma juontaa osin linnun rauhoitusstatuksesta EU-tasolla ja Bernin sopimuksessa sekä osin suomalaisesta tulkinnasta.
Bernin kansainvälinen sopimus määrittelee valkoposkihanhen rauhoitetuksi, mutta EU:n lintudirektiivissä mukana on joustokirjauksia, joita Suomessa ei ole haluttu tai osattu käyttää. Direktiivi nimittäin antaa poikkeuksen rauhoitusvelvoitteista muun muassa viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi.
Vakavia tuhoja viljelmille todella tulee, kun viljelijöiden täytyy jo laskea toistakymmentä hehtaaria ylimääräistä maata viljeltäväksi pelkästään oman karjansa ruokkimiseksi.
Kirjausta ei silti Suomessa ole käytetty hyödyksi. Valonpilkahdusta tuovat avaukset siitä, että metsästyslakia ja luonnonsuojelulakia päivittämällä myös valkoposkihanhia ja merimetsoja päästäisiin pyydystämään poikkeuksilla. Tässä tulee pitää huolta, että menettelystä tehdään luvitusten näkökulmasta mahdollisimman kevyt esimerkiksi rajatulla ilmoitusmenettelyllä, jotta turhilta ja työllistäviltä valituksilta vältyttäisiin.
Eri peto- ja riistaeläinten kantojen kehittymistä on seurattava tarkasti, jotta kannat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi ja toisaalta kanta pysyy elinvoimaisena.
Toimenpiteet kantojen hoitoon täytyy saada kuntoon ja siinä avaintoimijat löytyvät Suomesta – keinot siihen ovat enimmäkseen EU-tasolta annettu ja olemassa.