Kroonistuuko korona?
Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Olemme joutuneet kohtaamaan yhteisen näkymättömän vihollisen, jonka nujertamiseksi kansakunnat ja ihmiset ovat valmiita luopumaan, hetkellisesti, jopa perusoikeuksistaan.
Tällaista nöyrtymistä edes ilmastonmuutoksen uhka ei ole saanut meissä aikaan.
Kriiseissä tunnetusti piilee positiivisen muutoksen siemen ja oppimisen mahdollisuus. Parissa viikossa olemmekin viisastuneet paljon.
Vasta nyt huoltovarmuus vakainakin aikoina nousee sille kuuluvaan arvoonsa. Hajautettu yhteiskunta vertautuu vimmaiseen keskittämiseen enemmän edukseen kuin vuosikymmeniin. Kotimainen ruuan- ja energiantuotanto ovat välttämätön osa poikkeusoloihin varautumista, samoin keskussairaalat ja terveyskeskusverkostot.
Suomalaiset ovat suhtautuneet uuteen tilanteeseen henkeään pidätellen, huolestuen ja huumorillakin.
Meillä, rauhaisassa maassa, poikkeustila vertautuu sota-aikaan, kun taas monissa muissa maissa jo pitkään jatkuneeseen terrorismin uhkaan. Epidemian pitkän ajan vaikutusten laajuutta esimerkiksi talouteen on mahdoton ennakoida.
Vielä vaikeampi on arvioida eurooppalaisen ilmapiirin muutoksia; käännytäänkö sisäänpäin vai ymmärretäänkö riippuvuus toisista maista entistä selkeämmin. Nähdäänkö avoimuus uhkana, joka tuo terroristien kyljessä viruksetkin tullessaan. Vai muistuttaako tilanne siitä, millainen maailma on, kun rajat ovat kiinni, kun vienti ei vedä, yritykset kaatuvat ja työpaikat menevät, reissuunkaan ei pääse.
Usko kansainvälisyyteen ja toisaalta kansallisen omavaraisuuden kasvattamiseen eivät ole toisiaan pois sulkevia äärimmäisyyksiä, vaan rinnakkaisia välttämättömyyksiä.
Päättäväisiä toimia on vaadittava myös EU:ssa. EKP:n 750 miljardin euron hätäpaketti koronan selättämiseksi on tärkeä askel.
Virus väistämättä vaikuttaa myös EU:n monivuotisen budjetin laadintaan. Nousevat jäsenmaksut kohtaavat vastustusta, ja vastaavasti leikkaukset maatalouden ja aluekehityksen osalta saanevat lisää kannatusta. Tällainen kehityskulku sotisi omavaraisuuden vahvistamista vastaan.
Tässä vaiheessa odottelemme epidemian syöksyä koto-Suomeen ja teemme yhteiskuntana ja yksilöinä kaikkemme, jotta itse tauti jäisi mahdollisimman vähälle.
Toivoa sopii, että tämä kriisi jättäisi jälkeensä myös positiivisia asioita; riittävän huoltovarmuuden ylläpitämistä, vähemmän lentämistä, enemmän digiyhteyksiä ja etätyön mahdollisuuksia eikä ollenkaan vähäisimpänä oman arjen rikkauden arvostusta.
Kirjoittaja on keskustan europarlamentaarikko