Euroopan paniikkiherätyksestä uuteen vastuunkantoon
Maailmanpolitiikan kello tikittää tällä hetkellä nopeasti. Tapahtumien lyhyet syklit ja nopeat käänteet tekevät tulevaisuuden ennakoinnista entistä haastavampaa. Euroopan on otettava nopeasti turvallisuus ja puolustus omiin käsiin rahoitusta ja asetuotantoa myöten.
Yhden viikon aikana geopoliittinen pelikenttä muuttuu rajummin kuin aiemmin vuodessa. Yhdysvaltojen ja Ukrainan suhde on viime viikkoina ollut vuoristorataa: yhtenä päivänä solmitaan mineraalisopimuksia, seuraavana Ukrainan presidentti heitetään ulos Valkoisesta talosta.
Sitten aseapu keskeytetään kuin seinään, ja tällä viikolla taas neuvotellaan. Tämänkaltaiset käänteet eivät ole vain diplomaattisia kummallisuuksia, vaan ne vaikuttavat koko Euroopan turvallisuuteen.
Yhdysvallat on ollut perinteisesti vakauden takaaja, mutta Donald Trumpin paluu politiikan näyttämölle on tehnyt Yhdysvalloista arvaamattoman.
Tämä pakottaa Euroopan vihdoin oman turvallisuutensa tuottajaksi pitkällä aikavälillä samalla kun Washingtonin horjuva linja heikentää Euroopan kokonaisturvallisuutta lyhyellä aikavälillä.
Meillä olisi unionissa ainutkertainen mahdollisuus osoittaa yhtenäisyyttä, kun sitä nyt tarvitaan. Eurooppa-neuvoston viime viikon kokouksessa tehtiin historiallisia päätöksiä, kun komissio esitti 800 miljardin euron panostuksia puolustukseen.
Alkuun 150 miljardin rahoitusväline tulisi nopeasti käyttöön jäsenmaille aiemman koronaelvytyspaketin kaltaisella rahoitusmallilla. Samalla löysätään jäsenmaiden budjetteja suitsivaa velkasääntöä, jonka saisi jatkossa ylittää puolustuksen osalta.
Unkari haastaa yhtenäisyyttä aiempaan tapaan, isoista jäsenmaista hieman myös Italia ja Espanja. Jälkimmäisten nikottelu liittyy siihen, mitä kuluja puolustusinvestointeihin ja velkajarrun ylittäviin osuuksiin lasketaan, niiden painottaessa globaalista etelästä tulevan maahanmuuton kuluja.
Vakaus, turvallisuus ja tulevaisuudenusko eivät ole itsestäänselvyyksiä – ne vaativat aivan uutta asentoa. Ensinnäkin Venäjän jäädytetyt varat, joita Euroopassa on peräti 210 miljardia euroa, tulisi ripeästi ohjata Ukrainan tueksi.
Toiseksi puolustusbudjetteja on nostettava kautta Euroopan. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ehdotus siitä, että jokaisen EU-maan puolustusbudjetti tulisi nostaa yli kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta, on perusteltu.
Kolmanneksi tarvitsemme eurooppalaista puolustusteollisuutta. Meidän on luotava oma, uskottava tuotantoketju, joka turvaa sekä puolustuksellisen selustamme että tarjoaa mahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille. Suomalaisella puolustusteollisuudella on tässä paljon annettavaa.
Eurooppa on nyt ravisteltu hereille, uudet toimintatavat on rakennettava. Vain niin voimme varmistaa, että maanosamme ei jää maailmanpolitiikan tuulten riepoteltavaksi.