Yhtä sirkusta
Kesä tulee, sirkus tulee! On hyvä, että on lapsenlapsia, heidän varjollaan (toki myös sponsorina) pääsee sirkukseen. Sirkus Finlandia on suurin, kesän mittaan koulujen pihoille ja tyhjiksi jääneille kentille tulee pari pienempääkin toimijaa.
Monivuotisena maksavana asiakkaana olen nyt hieman kaksijakoisissa tunnelmissa. Finlandia on aiemmin tuonut runsaasti kansainvälistä sirkustaitoa nähtäville, nyt mennään paljolti kotimaisin voimin.
Taikuri Markus Karvo lintuineen on parasta antia, taas. Tason kansainvälisyydestä ei maailman parhaaksi valitun suhteen ole kahta sanaa.
Nuoret, hiljattain valmistuneet kotimaiset sirkustaiteen ammattilaiset ovat toki uudistumista ja hieno veto kotimaiselta sirkukselta. Mutta jotenkin, joidenkin kohdalta, jää sellainen tunne kuin oltaisiin koulun kevätjuhlassa. Että tämmöinen ohjelma sitten tehtiin.
Kaikki ovat taitavia, kaikki ovat osaavia. Ja nuoruushan on korjaantuva vaiva. Mutta katsoin arvostelutuomareita meidän aitiossa. Silloin kun ohjelmanumero on liian pitkä ja yllätyksetön, silloin alkaa katse harhailla ympäri telttaa, meneekö vielä pitkään?
Kun olen setämiehiä, niin ajattelin näiden nuorten sirkusihmisten tulevaisuuttakin. Nyt jaksaa, nyt on voimaa ja notkeutta. Mutta toivottavasti on valmiutta hankkia uusi ammatti ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua. Joka tosin sekin on pitkä aika nykyisissä töissä, mutta setä tietää, se aika menee nopeasti.
On toki erottuvaa multitalenttia, kun soittaa selloa, laulaa trapetsilla ja hyppää kaikin päin. Ja myy popcornia.
Minua miellyttää se, että ammattiyhdistysliike ei piirrä tekemisen rajoja sirkuksessa. Huimapäinen teltan katossa keikkuva kansainvälinen taiteilija on hetki sitten myynyt oheiskamaa tai ohjannut katsomopaikoille. Kaikki tekevät kaikkea! Puolen vuoden savotta. Voimia!
Kustannuskysymys kyllä, mutta lapset pettyvät eläinten vähyyteen. Yksi hevonen maneesilla, aasi pihalla talutusratsastettavana, ei se riitä. Ei tietenkään saa enää pitää norsuja eikä villieläimiä.
Mutta koiria, kissoja, hevosia, onhan noita. Vieläkin naurattaa reilu vuosikymmen sitten sirkukseen viedyn ensimmäisen lapsenlapsen ensimmäinen sirkuskäynti. Sisään kuulutettiin merileijonat. Tyttö alkoi huutaa vihaisena; nuohan on kaloja, nuohan on kaloja!
Jari Nenonen