Viihteellistyminen vaarantaa ihmiskunnan
Hyllyssäni on iltapäivälehtiä 1960–1980-luvuilta. Jokaisen niistä lukemiseen menee puoli tuntia. Nykynäkökulmasta nämä syntiset sensaatiolehdet kertoivat lähinnä asiallista asiaa.
Mitä klikkasimme iltapäivälehdestä eniten elokuun lopussa 2018? Kolmen kärki juuri nyt: Brittinainen paljasti rintansa. Legginsit eivät ole housut. Sara Siepin rohkeat somekuvat.
No mutta Hesariahan fiksut lukevat. Katsotaanpa suosittuja. Miksi kitarasankarit imitoivat aina miehen orgasmia? Muoti-ikonin matalat tenniskengät.
Ei pidä syyttää viestin tuojaa. Media vain peilaa arkitodellisuuttamme. Me olemme tuollaisia. Se siinä hirveintä onkin.
Kun media alkoi julkaista klikatuimpien listojaan, se oli järkytys, josta on vaikea toipua. Asia ei kiinnostakaan suurta enemmistöä, vaan pientä vähemmistöä.
Viihdehassuttelun suosio ei ole naurun asia. Se kuvaa sitä, mitä meille on tapahtunut. Olemme koulutetumpia kuin koskaan, mutta todellisuudessa arkemme täyttyy Aamulypsyn hekotteluiden, ruokatunnilla katsottujen kissavideoiden ja ympärivuorokautisten tyhjänpostauksien muodostamasta puuhailusumusta.
Tämän sumun tainnuttamana me muodostamme käsityksiämme myös vakavista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kovasta huudosta päätellen olemme suurestikin tietävinämme.
Ehkä siksi seppokääriäiset ja lenitatoivakat nyt jättävät meidät mölisemään ja klikkailemaan keskenämme.
Kaiken viihteellistyminen on kuin ihmiskunnan aivoja nakertava parantumaton tartuntatauti.
On sanottava lyhyemmin. On oltava ekstrovertti, ja mieluummin visuaalinen kuin tekstuaalinen. On puhuttava hymyillen, aikuisillekin vähän kuin älyttömille lapsille.
Monimutkainenkin, välttämättä syventymistä vaativa kysymys on yksinkertaistettava. Vuosikausia jotain yksittäistä seikkaa vakavasti tutkiva tiede on korkeintaan yksi mielipide muiden joukossa. Somen myötä muuttuneen aikakäsityksemme takia on vain tässä&nyt, eilistä eikä huomista ei tarvita.
Kun yhä kasvavassa määrin kaikki on viihdettä, mikään ei ole mitään.
Miksi tämä on vakava asia? Siksi, että maailma vuonna 2018 tarvitsisi paljon viisautta ja sivistystä tehdä oikeita päätöksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Jos emme sumultamme kykene osallistumaan, päätökset jäävät tekemättä, tai joku päättää puolestamme.
Viihteellistyminen vaarantaa vakavasti mahdollisuutemme reagoida asioihin, joihin olisi pakko.
Miten viisaita päätöksiä voi odottaa sakilta, jolle ilmastonmuutoskin on vain käristyskupoli?