Vihaton vuosi
Uudenvuodenlupauksista on tainnut tulla vanhanaikaisia, mutta yhtä kaikki moni astuu tammikuulle luvaten parantaa elämäntapansa. Suureen huutoon noussut konmaritus imenee sekin yhä uusia innostuneita kelkkaansa. Turhasta halutaan päästä eroon.
Päättyneen auringonkierron vihat, uhat, kohut ja tuhot ovat vielä tuoreessa muistissa. Maailma tuntuu luisuvan turvattomuuden kierteeseen. Pelko, väkivalta, suvaitsemattomuus kaikkea toisenlaista kohtaan lisääntyvät. Päättäjät joutuvat tappouhkausten kohteeksi siinä missä toimittajatkin.
Vuodenvaihteen kolumneissa on peräänkuulutettu asiallista keskustelua, pääministerin ja presidentin tervehdyksissä muistutettu eriarvoistumisen vaaroista ja jokaisen velvollisuudesta toimia sen ehkäisemiseksi.
Voisikin siis julistaa tipattoman, lihattoman ja ties minkä tammikuun lisäksi kokonaisen vihattoman vuoden, konmarittaa satavuotiaasta Suomesta ynseyden, pessimismin, ymmärtämättömyyden, kaikenlaisen vihanpidon.
Ranualla jääkarhun pentu on selvinnyt ohi kriittisten viikkojen. Se on vasta toinen tarhaolosuhteissa hengissä säilynyt jääkarhun pentu. Mahdoton voi siis olla mahdollista.