Värikästä
Persuista erkaantuneet keksivät viimein porukalleen nimen. Tuli Sininen tulevaisuus ja pakinoitsijat, somehämmentäjistä puhumattakaan, ovat ottaneet siitä kaiken ilon irti.
Sininen liittyy Suomessa suklaaseen ja makkaraan. Muistikuvieni mukaan nuoruudessani sanottiin rahattomana ollessa, että ollaan aivan sininen.
Valitsivat huonon nimen. Olisitte ostaneet Jukka Kuoppamäeltä oikeudet, Sininen ja valkoinen tulevaisuus. Mikä on sininen tulevaisuus? Viittaako se siihen, että halla-aholaisilla persuilla on musta tulevaisuus.
Punainen tulevaisuus olisi sopinut Halla-ahon puolueen nimeksikin, punasteleehan puheenjohtaja ihmisten keskelle joutuessaan. Sitten kun istuu koneella ja pilkkaa mustia, sitten on varmasti hyvä olla.
Vihreillä on tietenkin vihreä tulevaisuus. Vihreillä kesti viisi tuntia noutaa Helsinkiin unohtuneet puheenjohtajavaalin äänestysliput. Otan vapauden kuvitella, että siinä jo yksityisautoa käytettiin ja ilmaa pilattiin. Missä olivat laatikkopyöräilijät nyt kun olisi tarvittu.
Punaisilla on punainen tulevaisuus. Mitä sekin tarkoittaa? Ainakin myötähäpeän punaa, nyt kun presidenttiehdokkaita esitellään.
Keskustan värit ovat kai mainostoimiston jäljiltä. Vihreä ja onko se lila se toinen, kun en oikein värejä tunne.
Kokoomus voisi ottaa värikseen pramean kullan, sillä erottuu vähäväkisistä. Keltainen, sopisiko se parhaiten rantaruotsalaisille, Hangossa paistaa aurinko. Kuulemma vähän Naantalissakin.
Musta paita ja sininen solmio, miltei kielletty yhdistelmä, mutta kyllä Pohojanmaalla näkee.
Ruskealla värilläkään ei politiikassa oikein liene elämöity. Ruskea tulevaisuus, no ehkä auringonpalvojien puolue, jonka agendana on melanoomahoitojen saatavuus sotessa.
Ehkä puolueen lippuun tulee avoinna oleva solariumarkku.
Poliitikkoja on monen värisen lipun alla, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi että melko moni on täysin väritön. On ukkoa ja akkaa, joita ei tapetista erota, osaa ei tunneta edes omassa vaalipiirissään. Ihan vaan kepulaisena vinkkinä, tämä aikaa vaatii profiloitumista.
Aika tulee näyttämään millainen on sininen tulevaisuus. Ehkä Tapio Rautavaara tietämättään ennusti sen laulussa Sininen uni: Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö.
Politiikassa oikea yö voi tulla vaalikauden lopussa.