Vaalitapa remonttiin
Presidentinvaaleja näyttää olevan kahdenlaisia: niitä, joissa istuva presidentti ei ole ehdolla ja niitä, joissa on.
Tälläkin kertaa on päivitelty vaalien tylsyyttä, kun toiselle kaudelle pyrkivän istuvan presidentin kansansuosio näyttää aivan ylivoimaiselta.
Pitäisiköhän vaalitapaa jotenkin muuttaa, jotta vipinää saataisiin lisää myös niihin vaaleihin, joihin toiselle kaudelle pyrkivä valtionpäämies osallistuu?
Mallia voisi katsoa vaikka urheilun maailmasta: jos istuva presidentti tulkittaisiin ikään kuin ”runkosarjan voittajaksi”, hänet voitaisiin päästää suoraan finaaliin. Näytöthän on kuudessa vuodessa jo annettu, olivatpa ne millaisia tahansa.
Ensimmäisellä kierroksella haettaisiin finaaliin haastaja. Tällöin ehdokkaiden välille syntyisi kunnon kilpailua, kun äänestäjät eivät pääsisi karkaamaan massoittain tutun ja turvallisen entisen vaihtoehdon taakse. Kampanjaväen motivointi olisi helpompaa ja äänestäjien ja median mielenkiinto kasvaisi.
Ajatusta voisi tietysti kehittää pidemmällekin. Jospa neljä vuotta olisi riittävä toisen presidenttikauden mitaksi? Toiselle kaudelle pyrkivät presidentit kun tuppaavat olemaan jo melko iäkkäitäkin.
Jos haastajilla kausi olisi kuusi vuotta, kisaan tulisi uusia ulottuvuuksia. Istuva presidentti voisi vaikkapa vedota äänestäjiin muistuttamalla, että ”minusta pääsee eroon neljässä vuodessa, mutta tuota naapuria on sitten siedettävä vähintään kuusi”.