Blogi Olen 1970-lu­vun al­ku­vuo­sis­ta as­ti seu­ran­nut ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­siä ja ko­ke­nut, et­tä niil­lä on har­vi­nai­sen vah­vaa to­dis­tus­voi­maa kes­kus­ta­lai­sen yh­teis­kun­ta­nä­ke­myk­sen tu­ek­si.

Jäl­ki­kä­teen ja jäl­ki­vii­saas­ti voi jos­si­tel­la, et­tä mi­kä­li kes­kus­ta oli­si osan­nut or­ga­ni­soi­da eko­lo­gi­sia seik­ko­ja kos­ke­van kes­kus­te­lun jol­le­kin foo­ru­mil­le, jos­sa oli­si ol­lut mu­ka­na tut­ki­joi­ta ja tie­teen­te­ki­jöi­tä, oli­sim­me osan­neet pa­rem­min pal­vel­la isän­maa­ta ja ih­mis­kun­taa.

Toki mat­kal­ta löy­tyy ko­ho­koh­tia ku­ten vih­rey­den te­ol­lis­ta­mi­sen työ­ryh­mä sekä bi­o­ta­lou­den tun­nis­ta­mi­nen sik­si suu­rek­si ju­tuk­si. Mo­lem­mis­sa olem­me ol­leet vuo­si­kym­me­niä esi­mer­kik­si vih­rei­tä edel­lä. Näi­tä saa­vu­tuk­sia ei kyl­lä tun­ne sen pa­rem­min puo­lu­e­ko­neis­to kuin jä­se­nis­tö­kään, saa­ti sit­ten ää­nes­tä­vät kan­sa­lai­set.

Ilmas­ton­muu­toksen torjunta ei onnistu.

Juha Kuisma

Mitä po­li­tii­kan puo­lel­la voi teh­dä il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si? Ote­taan läh­tö­koh­dak­si hät­käh­dyt­tä­vät lu­vut. Koko maa­il­man ener­gi­a­käy­tös­tä 78,4 pro­sent­tia on fos­sii­li­sia polt­to­ai­nei­ta, 19,3 uu­siu­tu­via ener­gi­a­läh­tei­tä (van­ho­ja ja niin sa­not­tu­ja uu­sia) ja 2,3 pro­sent­tia ydin­voi­maa.

Jo yk­sin nämä lu­vut tar­koit­ta­vat, et­tä il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta ei on­nis­tu.

In­ho­re­a­lis­ti­ses­ti sa­no­en: ta­lou­den, edun­val­von­nan, am­mat­tien ja asen­tei­den ra­ken­teet ovat niin sy­väs­ti fos­sii­li­siin kan­nat­ta­vuuk­siin si­dot­tu­ja, et­tä ih­mis­ten enem­mis­tö ei mis­sään maas­sa ei­kä kos­kaan tule hy­väk­sy­mään vaa­dit­tua muu­tos­ta täy­sin ja sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti uu­dis­tu­viin luon­non­va­roi­hin pe­rus­tu­vas­ta ver­kos­to­mai­ses­ta yh­dys­kun­ta­ra­ken­tees­ta.

Tämä on kol­lek­tii­vis­ta it­se­pe­tos­ta, ja ajam­me edel­leen ih­mis­kun­ta­na koh­ti sei­nää. Maa­pal­lon kah­den as­teen kes­ki­läm­pö­ti­lan nou­su on jo ny­kyi­sil­lä ra­ken­teil­la niin sa­no­tus­ti put­kes­sa. Kun läm­pö­ti­lan nou­su ylit­tää 2,5 as­tet­ta, al­kaa luon­nos­sa ta­pah­tua pe­ruut­ta­mat­to­mia muu­tok­sia, joi­den vai­ku­tuk­sis­ta em­me tie­dä.

Mi­kä­li – ja nyt on kir­joi­tet­ta­va kun – em­me pys­ty il­mas­ton­muu­tos­ta hil­lit­se­mään, to­teu­tuu kaik­ki se, jon­ka jo tie­däm­me. Aa­vi­koi­tu­mi­nen, val­ta­mer­ten pin­nan nou­su, kau­pun­kien si­säi­sen läm­pö­ti­lan nou­su, kan­sain­va­el­luk­set, kaup­pa­so­dat ja oi­ke­at so­dat. Väis­tä­mät­tö­mäs­tä tran­si­ti­os­ta tu­lee vä­ki­val­tais­ta ja pit­kää kan­sal­lis­ten it­sek­kyyk­sien mu­siik­kia.

Ai­noa tapa, mil­lä yk­si­tyi­nen ih­mi­nen voi tu­le­vai­suu­teen vai­kut­taa, on va­li­ta ja ra­ken­taa asun­to sel­lai­seen paik­kaan, jol­la on re­si­liens­siä eli ky­kyä siir­tyä ryt­käyt­tä­mäl­lä ko­ko­naan uu­siu­tu­vis­ta luon­non­va­rois­ta elä­mi­seen.

Sik­si val­ti­o­val­lan pi­täi­si sal­lia kaik­ki maa­seu­dul­le, ky­liin ja pien­taa­ja­miin ra­ken­ta­mi­nen. Kun­han talo on puu­ta­lo, asu­mi­ses­sa käy­tet­ty ener­gia uu­siu­tu­vaa ja liik­ku­mi­nen pe­rus­tuu bi­o­kaa­suun. Sa­mas­ta syys­tä maan jo­kai­seen töl­lin tar­vi­taan ajois­sa ra­ken­net­tu laa­ja­kais­ta.

Vie­lä toi­nen hät­käh­dyt­tä­vä tie­to. Pro­fes­so­ri Juha He­le­niuk­sen mu­kaan Suo­men pel­to­jen muo­dos­ta­ma au­rin­ko­pa­nee­li vas­taa 195 kap­pa­let­ta kes­ki­mää­rin ny­kyis­ten ko­kois­ta ydin­voi­ma­laa. Kyl­lä, luit­te oi­kein.