Pa­ki­na Ai­ka ko­vaa pe­liä tuo maa­il­man­po­li­tiik­ka.

Taas oli ta­pet­tu yk­si Pu­ti­nin ar­vos­te­li­ja. Pait­si et­tä ei ol­lut­kaan! Ve­nä­jää eh­dit­tiin syyt­tää.

”Sel­kään am­mut­tu” il­mes­tyi vuo­ro­kau­den ku­lut­tua tie­do­tus­ti­lai­suu­teen. Hup­pa­ri oli pääl­lä, mut­ta yh­tään ei se­läs­tä pyr­ki­nyt en­ke­lin­sii­piä esil­le.

Krem­lis­sä mah­de­taan ol­la mie­lis­sään.

Kun tämä ta­paus pal­jas­tui hui­jauk­sek­si, niin var­sin­kin ve­nä­läi­sen lo­gii­kan mu­kaan län­si­mait­ten hui­jaus­ta on kaik­ki muu­kin.

Ala­sam­mu­tut mat­kus­ta­ja­ko­neet, pik­ku­bus­sil­li­nen ta­pet­tu­ja kriit­ti­siä toi­mit­ta­jia, kaik­ki myr­ky­tys­ta­pauk­set.

Mai­ni­lan lau­kauk­sis­ta jo vä­hän eh­ti­vät an­taa pe­rik­si, mut­ta kir­joi­te­taan his­to­ria taas uu­sik­si.

Se­li­tet­ty tar­koi­tus oli es­tää oi­kea sa­la­mur­ha, eh­kä saa­da vär­vä­tyt am­mat­ti­mie­het­kin kiin­ni.

Täs­sä oli vain se, et­tä ka­va­laa suun­ni­tel­maa ei voi­nut ker­toa ko­to­na­kaan, mi­käs nais­ten ta­ka­na py­syi­si (pelk­kä ole­tus suun­ni­tel­man kek­si­nei­den ai­voi­tuk­sis­ta).

Niin­pä rou­va sai elää vuo­ro­kau­den les­key­den aja­tuk­sen kans­sa. Toi­sen läh­teen mu­kaan rou­va oli tie­toi­nen la­vas­tuk­ses­ta.

Juh­la­ka­lu kui­ten­kin il­moit­ti ole­van­sa pa­hoil­laan. Siis pa­hoil­laan et­tä jäi hen­kiin?

Mil­lai­nen lie­nee ko­tiin ja avi­o­liit­toon pa­luu va­le­kuo­le­man jäl­keen.

Ote­taan­ko avo­sy­lin vas­taan vai tu­lee­ko kor­vil­le. Pu­hu­taan­ko asi­a­na­ja­jien vä­li­tyk­sel­lä?

Tie­dän nyt jo edes­men­neen pa­ris­kun­nan vai­heis­ta. Jos­kus 1950-lu­vun puo­li­vä­lis­sä mies lai­tet­tiin tu­tin os­toon hil­jat­tain syn­ty­nyt­tä poi­ka­vau­vaa var­ten.

Läh­ti. Meni sa­man tien vä­hän kau­em­mas. Pal­ve­li muu­ka­lais­le­gi­oo­nas­sa ku­kis­ta­mas­sa eri­lai­sia Af­ri­kan kan­san­nou­su­ja ja pa­la­si vii­den vuo­den ku­lut­tua mui­na mie­hi­nä.

En tie­dä pyy­si­kö an­teek­si, eli­vät kui­ten­kin per­hee­nä lo­pun elä­mään­sä.

Täl­lais­ten temp­pu­jen jäl­keen on lupa pi­tää it­se­ään py­hi­myk­se­nä. Kuo­li­nuu­ti­sil­la en ole rou­vaa säp­säyt­tä­nyt, ei­kä­pä tuo lie­ne hät­käh­tä­nyt muu­ten­kaan.

Sil­loin kun reis­sa­sin enem­män, oli ta­pa­na­ni lä­het­tää joka pai­kas­ta pos­ti­kort­ti, jos­sa il­moi­tin ole­va­ni sis­ko­ni luo­na Ii­sal­mes­sa, en­kä kon­saan pa­laa­va­ni.

Eh­kä säi­käh­dys­tä lie­vit­ti se­kin, et­tei mi­nul­la ole sis­koa, ei Ii­sal­mes­sa, ei mis­sään.

Ja se­kin, et­tä kort­ti oli esi­mer­kik­si Kuo­pi­os­ta, jon­ne olin il­moit­ta­nut­kin me­ne­vä­ni.

An­teek­si­pyyn­tö on tul­lut mai­nok­siin­kin. Hen­ki­löt ti­lit­tä­vät ka­me­ral­le syö­neen­sä sa­laa suk­laa­ta ja pyy­tä­vät hä­peis­sään an­teek­si, ”sori”. Saat.