Pa­ki­na Oli­si­ko tul­lut ke­nel­le­kään van­haan hy­vään ai­kaan mie­leen vuok­ra­ta ko­me­roa? Jo­kai­sel­la oli omat säi­ly­tys­ti­lan­sa, jos nyt oli jo­tain säi­ly­tet­tä­vää.

Sit­ten al­koi elin­ta­son nou­su, si­nän­sä kiva asia. Se il­me­ni muun mu­as­sa joka jou­lu­na mas­sii­vi­sen mai­nos­kam­pan­jan kans­sa myy­tyyn jo os­tet­ta­es­sa tar­peet­to­maan ta­va­raan.

Sitä ei raas­ki­ta heit­tää pois, kos­ka on au­to­tal­li, jo­hon juu­ri täs­tä syys­tä au­to ei mah­du. On vint­ti­ko­me­roi­ta, on kel­la­ri­ko­me­roi­ta, näi­tä ka­na­verk­koi­sia hör­hö­jen va­lin­ta­myy­mä­löi­tä. Tai siis il­mai­sen ta­va­ran nou­to­pis­tei­tä.

Löy­tyy sou­tu­lai­tet­ta ja aro­mi­pe­sää, lei­pä­ko­net­ta ja piik­ki­mat­toa, vi­de­o­ka­set­te­ja, c-ka­set­te­ja, vi­nyy­li­le­vy­jä ja epä­kun­toi­sia lait­tei­ta kaik­kien nii­den soit­ta­mi­seen.

Kun­to­pyö­rä saa usein jää­dä asuin­huo­neis­toon, kos­ka sen sar­viin on hyvä ri­pus­tel­la pyyk­kiä tai vaat­tei­ta yleen­sä.

Ta­va­ra­tul­va vain on niin val­ta­va, et­tä enää ei­vät rii­tä omat ko­me­rot. Lii­na­vaa­te­ko­me­ron poh­jal­ta voi löy­tää la­ka­noi­ta 1970-lu­vul­ta ja joi­tain rie­pu­ja sa­man vuo­si­kym­me­nen äi­tiys­pak­kauk­sis­ta.

Ei ole kau­an, kun oli kir­kas het­ki polt­taa pal­log­ril­lis­sä kuit­te­ja 46-vuo­ti­sen avi­o­liit­tom­me al­ku­a­joil­ta.

Hi­das­ta se­kin, kun piti nos­tal­gi­soi­da. Pos­ti­sääs­tö­pan­kin joka ti­li­ta­pah­tu­man jäl­keen orans­sis­sa sal­do­kuo­res­sa lä­he­tet­ty­jä ti­li­ot­tei­ta oli, no, pal­jon.

Fir­man yli kym­me­nen vuot­ta van­haa ti­lin­pää­tös­tie­toa tie­ten­kin ja mitä tär­kein kuo­ri ”tu­lo­to­sit­teet v. 1983”.

Sit­ten kun ta­va­rat ei­vät mah­du enää ko­tiin ja sen va­ras­toi­hin, voi­daan vuok­ra­ta va­ras­to­kop­pe­ja.

Telk­ka­ris­sa näy­te­tään et­tä ame­rik­ka­lai­nen ja suo­ma­lai­nen ei­vät eroa toi­sis­taan.

Ta­va­ra, joka oli­si voi­tu heit­tää pois, on säi­löt­ty vuok­ra­va­ras­toon. Nii­den tyh­jen­tä­mi­ses­tä ja huu­to­kaup­paa­mi­ses­ta teh­dään to­si­tee­vee­tä.

Sama jär­ki nä­kyy ole­van At­lan­tin mo­lem­min puo­lin, las­tu­le­vyä kan­nat­taa säi­löä, ei tie­dä vaik­ka se lop­pui­si maa­il­mas­ta.

Au­ton py­sä­köin­ti mak­saa, se vas­ta mak­saa­kin.

Yk­si ruu­tu pää­kau­pun­gin ydin­kes­kus­tas­sa hank­kii enem­män kuin pe­rus­päi­vä­ra­hal­la ole­va ih­mi­nen. Ris­tei­ly on hal­vem­pi kuin ris­tei­lyn ajan kes­tä­vä py­sä­köin­ti.

Kun ajaa len­to­a­se­mal­la her­ras­vä­en pai­koil­le, niin pu­hu­taan sa­ta­sis­ta.

Ja tä­män luin leh­des­tä. Jos löy­tää ka­dul­ta se­te­lin ja vie sen po­lii­sil­le ei­kä ra­haa ku­kaan kysy, saa sen mää­rä­a­jan jäl­keen it­sel­leen.

Kun­han on vä­hen­net­ty se­te­lin säi­ly­tys­ku­lut!