Pa­ki­na Tä­hän on nyt tul­tu, jär­jes­te­tään ”röyh­keys­kou­lu­tus­ta ura­nai­sil­le”.

Otan va­pau­den lu­kea nämä sa­maan huu­haa­sar­jaan en­ke­li­hoi­to­jen ja pa­ran­ta­vien ki­vien kaup­pi­ai­den kans­sa.

Osaa­mi­sa­lue jos­sa kom­pe­tens­si tu­lee omas­ta il­moi­tuk­ses­ta.

Jos vä­hän pääs­sä has­sut­taa, niin ai­na voi ryh­tyä sel­vä­nä­ki­jäk­si.Ker­naas­ti pu­he­li­mit­se, pari eu­roa mi­nuut­ti.

Nai­sen lii­ka kilt­teys on tä­män röyh­keys­kou­lu­tus­tar­peen ta­ka­na.

Läh­tö­koh­tai­ses­ti siis bis­nes­maa­il­mas­sa ura­nai­sen jy­rää luon­nos­taan röyh­keä mies. Et­tei vain ole ah­dis­te­li­ja­kin.

Tämä nyt on van­ha­kan­tai­nen asen­ne ja he­rät­tä­nee pa­hen­nus­ta eten­kin rai­ti­o­vau­nu­lin­jo­jen var­rel­la, kas­vis­ra­vin­to­lois­sa ja niin­ku-vä­es­sä yli­pää­tään.

Mut­ta, on­ko erik­seen ope­tet­ta­va nai­sil­le röyh­keyt­tä. Tun­nen pal­jon röyh­kei­tä nai­sia, joil­le pa­rem­min­kin pi­täi­si opet­taa, jos ei nyt nöy­ryyt­tä, niin ai­na­kin ta­po­ja.

Si­kä­li kun ym­mär­rän, niin röyh­keys­kou­lu­tuk­ses­sa ope­te­taan nai­sia ot­ta­maan paik­kan­sa ja ole­maan ää­nek­käi­tä ei­kä hil­jaa myön­tyä.

On, on­nek­si, pit­kä ai­ka sii­tä kun olen ol­lut työ­e­lä­mäs­sä ko­kous­ta­mas­sa, mut­ta en­pä muis­ta siel­tä juu­ri­kaan mui­ta kuin röyh­kei­tä nai­sia.

Nai­sen röyh­keys on luon­nos­taan kas­va­vaa.

Eh­kä sen nuo­ren ”ura­nai­sen”, jok­si kai kaik­ki tra­de­no­mit it­se­ään luu­le­vat, oli­si hy­väk­si aluk­si osoit­taa vä­hän nöy­ryyt­tä. Jos siis ai­koo oi­ke­as­ti pär­jä­tä.

No­pei­ta pi­ka­voit­to­ja voi saa­da tyr­kyt­täy­ty­mäl­lä esi­mer­kik­si blog­gaa­ja­na.

Ai­na yk­si kym­me­nes­tä­tu­han­nes­ta sel­fie­i­den jul­kai­si­jas­ta pää­see het­kek­si jul­ki­suu­teen. Voi saa­da mai­nos­ra­haa­kin, voi saa­da vä­häk­si ai­kaa elan­non­kin.

Olen­ko pa­ha­nil­man­lin­tu, kun veik­kaan et­tä li­fes­ty­leb­log­gaus tu­lee äk­kiä tien­sä pää­hän.

Tu­lee vie­lä nor­ma­li­soin­nin ai­ka, tu­lee ai­ka jol­loin ank­ka­huu­let ovat nau­ret­ta­via. Ovat­han ne nyt­kin, mut­ta sit­ten siis kaik­kien puo­les­ta.

Nai­sen röyh­keys kas­vaa täy­teen kuk­kaan­sa elä­kei­äs­sä. Hert­tai­set mum­mot ovat vain myyt­ti.

Men­kää alen­nus­myyn­tei­hin kat­so­maan. Men­kää ruuh­ka-ai­ka­na ruo­ka­os­tok­sil­le. Kuka ajaa kär­ryn nil­koil­le­si, kuka etui­lee pal­ve­lu­tis­kil­lä, kuka jät­tää he­del­mät pun­nit­se­mat­ta ja lait­taa sen vaa’al­le kas­sal­ta rien­tä­vän li­kan syyk­si.

Sa­noi­sin, et­tä kyp­sään ikään pääs­syt rou­va.

Sel­vyy­den vuok­si sa­not­ta­koon; Pi­dän nai­sis­ta, enem­män kuin ko­toa sal­lit­tai­siin.

Kun en enää yh­tään jak­sa flir­ta­ta, olen lo­pus­sa.