Potkulaudat
Pitkälle, liian pitkälle on tultu siitä kun Jukolan veljekset kurraa pyörittivät. Jos olikin myöhemmin potkulautoja, niin lapsilla. Nyt on aikuisilla.
Sähköpotkulauta on tämän päivän vitsaus. Se ei sentään pärise, niin kuin moottorikäyttöinen esiasteensa, jolla joku hemmoteltu pentu oli ajella nilkoilleni lomakohteen aallonmurtajalla joskus takavuosina. Paikallisen brandyn rohkaisemana uhosin, että jos oikeasti tulee nilkoille, niin huips vaan, kun ovat meressä sekä teini että pärinälauta. Näin ei käynyt, onneksi kaikille.
Tohtori oli tullut telkkarissa sairaalan eteen kertomaan, että päävikaisia hoidetaan päivittäin.
Ovat kaatuilleet helposti vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla. Tohtori ei voi julkisesti ottaa kantaa siihen, että osalla päävika on sinänsä jo ollut olemassa, nyt on vain tullut tyhmään kalloon murtuma. Hyvällä onnella menee vain ranteita ja nilkkoja ja tulee asfaltti-ihottumaa yleensä.
Kaikkeen ylivarovaisesti suhtautuneen äitivainaan mielilause taisi sittenkin olla viisautta; ”maallehan maa kaataa”. Se neuvo piti minut pois puista, kiikkeristä veneistä, vaikka ei ihan suitsinutkaan mopolla keulimista ( tarkoittaa oikeasti eikä ryöstöviljeltynä kielikuvana).
Kun tottumaton, mielellään pienessä terassikunnossa, ottaa sähköpotkulaudan, on hän vaaraksi itselleen ja muille. Kuhauttelee jalkakäytävällä sen minkä lauta kulkee. Ovatko ne jo keksineet, että kaverin voi ottaa reppuselkään?
Ongelma ei kuulemma jää siihen. Kun vuokra-aika päättyy tai muuten ollaan perillä, niinku huudeilla, lauta jää siihen. Nimenomaan siihen, niille sijoilleen, keskelle jalkakäytävää pötköttämään.
Äkkinäinen ei osaa varoa. Agraariyhteiskunnassa on toisin. Baarin lähellä traktorin täytyy, varsinkin pimeällä, edetä varovaisesti, koska on melkoisen varmaa että pientilallisen hulttiopoika makaa keskellä tietä. Kylän ainoassa baarissa on tullut valomerkki.
Henkilökohtaisesti minua pikkukaupungin asukasta eivät sähköpotkulaudat häiritse. Ei niitä täällä loju, meillä täytyy enemmän varoa nelipyöräisiä sähköskoottereita mallia senior.
Mutta ajankuva on jotenkin lohduton. Ei viitsitä kävellä, ei viitsitä siirtää lautaa seinän viereen, ei viitsitä laittaa roskaa koriin. Kypärää ei voi laittaa, menee tukka huonoksi.