Moni­paik­kai­suus voimavaraksi

Heh­kein ke­sä­lo­ma­kau­si al­kaa ol­la täl­tä erää ohi. Mo­nil­le meis­tä olen­nai­nen osa va­paa-ajan­viet­toa on mök­kei­ly eri muo­dois­saan. Se kuu­luu ni­me­no­maan suo­ma­lai­seen elä­män­ta­paan. Sil­ti se jää vi­ral­li­sis­sa ti­las­tois­sam­me – ja myös muu­toin – usein pii­loon.

Suo­ma­lai­set esi­mer­kik­si asu­vat kan­sain­vä­li­ses­ti ver­tail­len edel­leen ah­taas­ti, mut­ta kak­kos­ko­tien ne­li­öi­tä ei näis­sä lu­vuis­sa ole. Pel­käs­tään ke­sä­mök­ke­jä meil­lä on yli puo­li mil­joo­naa.

Hel­pos­ti unoh­tuu, et­tä koko asu­tun yh­dys­kun­ta­ra­ken­teem­me ja vä­es­tön si­joit­tu­mi­sen kuva muut­tuu mer­kit­tä­väs­ti, kun sitä tar­kas­tel­laan py­sy­vän asu­mi­sen si­jas­ta huo­mi­oi­den myös kau­si­a­su­mi­nen.

Tätä il­mi­ö­tä on laa­jem­min­kin sel­vi­tel­lyt tut­ki­ja­na Luon­non­va­ra­kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­le­vä Ol­li Leh­to­nen. Al­ku­ke­säs­tä Mik­ke­lin Lai­tu­ril­la-se­mi­naa­ris­sa pi­tä­mäs­sään esi­tyk­ses­sä hän tar­kas­te­li ti­las­toi­dun ja kau­si­vä­ki­lu­vun ero­ja vuo­si­na 2005-2016.

Hä­nen eräs joh­to­pää­tök­sen­sä oli, et­tä kuva taan­tu­vas­ta maa­seu­dus­ta muut­tuu, kun alu­ei­den osa-ai­kai­nen käyt­tö ja mo­ni­paik­kai­suus huo­mi­oi­daan vä­es­tö­ti­las­tois­sa. Täl­löin iso osa maa­seu­dus­ta on­kin tuol­la ajan­jak­sol­la kas­vat­ta­nut vä­es­tö­ään.

Mo­ni­paik­kai­suu­den kas­vu muo­dos­taa sa­maan ai­kaan jat­ku­val­le kau­pun­gis­tu­mi­sel­le ja py­sy­vän asu­mi­sen kes­kit­ty­mi­sel­le rin­nak­kai­sen tren­din. Mo­lem­mat mah­tu­vat ete­ne­mään sa­man ai­kaan. Par­haim­mil­laan ne myös ruok­ki­vat olo­suh­teil­taan eri­lais­ten alu­ei­den vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja kes­ki­näis­tä ym­mär­rys­tä niin yk­si­löi­den kuin yh­teis­kun­nan ta­sol­la.

Kau­pun­ki­mai­nen ja maa­seu­tu­mai­nen Suo­mi ei nou­da­ta myös­kään kun­ta­ra­jo­ja. Täs­tä ker­too se­kin, et­tä kun­ta­lii­tos­ten seu­rauk­se­na kym­me­nen suu­rim­mat mök­ki­kun­nan jou­kos­sa on vii­si C21-kau­pun­kia eli Kuo­pio, Mik­ke­li, Hä­meen­lin­na, Kou­vo­la ja Salo.

Sy­vem­min ky­sy­mys on sii­tä, et­tä meil­lä voi ol­la mon­ta iden­ti­teet­tiä sa­maan ai­kaan. Kas­va­va liik­ku­mi­nen ja asu­mi­nen opin­to­jen, työs­ken­te­lyn, per­he-elä­män ja mui­den syi­den vuok­si maan si­säl­lä ja maa­il­mal­la saa yhä use­am­man ko­ke­maan ai­toa sa­mais­tu­mis­ta mo­nien paik­ko­jen hen­keen ja iden­ti­teet­tiin.

Mo­ni­paik­kai­suus on mer­kit­tä­vä ta­lou­del­li­nen ja hen­ki­nen voi­ma­va­ra mo­nel­le alu­eel­le ja kun­nal­le jo nyt. Kun il­miö tun­ne­taan tar­kem­min, sitä voi­daan myös hyö­dyn­tää ja huo­mi­oi­da pa­rem­min muun mu­as­sa alu­ei­den käyt­töä ja pal­ve­lui­ta kos­ke­vas­sa pää­tök­sen­te­os­sa.

Tä­hän liit­tyy myös ky­sy­mys niin sa­no­tus­ta kak­sois­kun­ta­lai­suu­des­ta, jos­ta vih­doin Si­pi­län hal­li­tuk­sen ai­ka­na laa­dit­tiin laa­jem­pi sel­vi­tys.

Sen erää­nä lop­pu­tu­le­ma­na oli, et­tä sel­lai­nen kak­sois­kun­ta­lai­suus, joka si­säl­täi­si ää­ni­oi­keu­den tai vaa­li­kel­poi­suu­den use­as­sa kun­nas­sa taik­ka ve­ro­tuot­to­jen ja­ka­mi­sen kun­tien vä­lil­lä, on on­gel­mal­li­nen pe­rus­tus­lain nä­kö­kul­mas­ta.

Sen si­jaan esi­mer­kik­si mo­ni­paik­kais­ten asuk­kai­den osal­lis­tu­mis- ja vai­kut­ta­mis­muo­to­ja voi­daan muu­toin ke­hit­tää. Kun­ta­la­kia on­kin jo täl­tä osin täs­men­net­ty, mut­ta rat­kai­se­vaa täs­sä­kin on pai­kal­li­nen tah­to ja luo­vuus.

Vaik­ka Ol­li Leh­to­sen las­kel­man mu­kaan Rin­teen hal­li­tuk­sen oh­jel­mas­sa kau­pun­git ja kau­pun­gis­tu­mi­nen mai­ni­taan 26 ker­taa ja mo­ni­paik­kai­suus ja maa­seu­tu mo­lem­mat kak­si ker­taa, tämä ei var­maan­kaan ku­vaa sitä, mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia näi­hin näh­dään liit­ty­vän.