Missä on pihvi?
Viikon päivät tässä on saanut hyristellä ABC:n lehtipihvikämmin kanssa. Vahingonilo on puhtainta iloa. Mitään oikeasti vakavaahan ei sattunut, mutta silti.
Lehtipihvi on minulle nostalginen ruoka. Kun olin tiskijukkana, meillä oli keittiössä Helmi, vanha kokki. Käsittääkseni hän oli kroonisesti huonolla tuulella. Kulku oli jo vähän huonoa, jalat kipeät ja vanhaa ihmistä pidettiin kuuman lieden ääressä puoleen yöhön.
Mutta Helmi oli myös äiti ja nainen ja äidinvaistoinen. Hän kysyi ”olet sie syönny jo”.
Helmillä oli se tolkku, että jo aamuvuorolle työsuhderuokana tarjottu, siinä vaiheessa kellon ympäri lämpölevyllä seissyt jauhelihapihvi ei vaan ollut enää oikein ihmisruokaa.
Kun ”mie en ollu syönny”, niin Helmi sanoi, että jos mie laitan lehtipihvin. Ja laittoi, otti kylmäkaapista ”härkää”, hakkasi sen paperinohueksi. Muisti, että ei maustevoita minulle.
Tuoreet ranskalaiset kupeella, söin herroiksi.
Olen antanut kertoa itselleni, että vapaapäivän tuuraajani oli mennyt tilaamaan Helmiltä lehtipihvin. Hyvä ettei ollut saanut kapustasta, ei kai täällä nyt henkilökunnalle lehtipihvejä syötetä!
Vaikka olen muuten puusuu, enkä erota sikaa naudasta enkä haukea lohesta (liioittelen) niin lehtipihvin siis tunnen.
Huvitukseni on suuri, kun 8 000 Turun seudun osuuskaupan ABC-asiakasta on syönyt jauhelihapihvin lehtipihvinä. Pyyhkinyt suunsa ja jatkanut matkaa kiitollisin mielin, täysin vatsoin.
Piti viimein tulla joku hienompi ihminen, joka huomasi että eihän tämä ole lehtipihviä nähnytkään.
Huvitustani lisää se, että todennäköisesti tämä reklamaation julkisuuteen nostanut mies ei ollut ensimmäinen joka huomasi.
Me suomalaiset vaan olemme niin nöyriä, että ei aleta ravintolassa yhtään rettelöimään, kyllä tuo purkkaa jauhava likka varmaan tämän paremmin tietää. Lehtipihvi se oli, kiitos paljon, hyvää oli.
Vaikka puolivalmisteita myydäänkin, niin mikä mahti ja pelko piti keittiöhenkilökunnan hiljaisena, eihän ammattilainen voi olla huomaamatta, että ei todellakaan ole lehtipihvi.
Totuus 8 000 jauhelihapihvistä tuli vasta lihatukusta, ABC venkoili. Kriisinhallintaviestinnän kurssilla odotetaan jo.
Mutta tosiaankin, pikkuhauskaa vain, kenellekään ei käynyt mitään. Ja sitten hiljennymme ajattelemaan niitä, joilla on oikeasti nälkä. Joka päivä.