Maaseutu nousee!
Mikä on pahinta mitä ihmisille voi tapahtua? Se on kyvyttömyys nähdä mahdollisuuksia omassa tulevaisuudessa.
Näköalattomuus on myös maaseudun kehityksen pahinta myrkkyä.
Mielikuvaa itseensä käpertyneestä näivettyvästä maaseudusta sekä pienistä kunnista ja kaupungeista on helppo luoda.
Viimeisin esimerkki löytyy Puolangalla syntyneen avokadopastareseptin luojan Hanna Gullichsenin haastattelusta Helsingin Sanomista, jossa toimittaja kirjoittaa :
”Millainen Puolanka on? Se on pieni ja köyhä kunta kuihtuvassa Kainuussa.”
Huumoria lehtijutun mukaan Puolangalta kyllä löytyy, mutta silti: ”Vuonna 1979 Puolangalla asui reilusti yli viisituhatta asukasta, ja heillä oli vielä uskoa tulevaisuuteen.”
Noilla hieman vajaalla alle 3 000 nykyisellä asukkaalla ei siis ole paljon hurraamista.
Toivoa ei ole. Eipä juuri taida olla meillä muillakaan kainuulaisilla.
Mitä nyt tuossa puuhastellaan yhden biojalostamon suunnitelmien kanssa Paltamossa, hopeakaivos käynnistyy Sotkamossa, Hossa Suomussalmella on noussut yhdeksi suosituimmista kansallispuistoistamme ja Kuhmosssa rakennamme kerrostaloja isoihin kaupunkeihin.
Eipä siinä, vaatimattomiahan kainuulaiset ovat olleet aina ja sitkeitä.
Ei paljon huudella siitä, että kansalliseepposkin on pääasiallisesti kirjoitettu täällä ja elävää runonlauluperinnettä saa edelleen tulla ihmettelemään. Kuhmon Kamarimuusiikkijuhlat täyttävät tulevana vuonna 50 vuotta.
Ei kannata tulla, 35 000 myytyä lippua joka vuosi kertoo kyllä festivaalin laadusta.
Uskokaa tai älkää, olemme täällä maaseudulla trendien aallonharjalla.
Suomalaisen maaseudun menestys ei ole mikään tykkäämisasia vaan totta. Älykäs maaseutumme on tuottanut peruskouluttautuneita fiksuja ihmisiä kaupungistumisen tarpeisiin kaikki nämä vuodet sotien jälkeen. Nyt kun tämä voimavara on ehtymässä, nousee valtava poru syntyvyyden laskusta.
Maaseutu tarvitsee osaajia siinä missä isot kaupungit ja itseasiassa monin paikoin työttömyys on paljon alempana.
Maaseudun ja Kainuunkin mahdollisuudet piilevät työn murroksessa, digitalisaation kautta etenevässä saavutettavuudessa, monipaikkaisuuden mukana tuomissa ihmisvirroissa ja elämyksellisyyden nousussa.
Ilmastonmuutos tuo kestävän luonnonvarojen käytön ja kierotalouden keskiöön, joka ytimessä on maaseudun resurssit.
Kaupunginjohtajana Kuhmossa tärkein tehtäväni on edistää kuntalaisten uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja estää näköalattomuutta. Maaseudun tärkein resurssi ovat sen nykyiset ja tulevat asukkaat.
Uskotaan itsemme! Niin se maaseutu nousee!