Lottien luona
Kävin pyynnöstä tapaamassa pirteitä lottaperinneyhdistyksen naisia. Tai oli siellä yksi mieskin, hyvästä syystä, vaimonsa kuljettajana ja itse sotilaspoikaperinteen aktiivina.
Yhdistyksellä on tapana kutsua kokouksiinsa vierailevia puhujia, edellisellä kerralla oli ollut poliisi, nyt rosvo. Tai tehtävänantohan oli kertoa ammattikirjoittajan elämästä.
Puuhanainen oli etukäteen ilmoittanut, että ei makseta. Ei tarvitsekaan, menen ilmaiseksi silloin jos koen olevani järjestävälle taholle velkaa, kunniavelkaa. Kukapa ei olisi lotille!
Koolla oli kymmenkunta aktiivia. Ihan parasta, että kun olin puhumassa kirjoittamisesta, oli yleisössä kirjoittamisessa vuodesta 1958 lähtien kannustanut entinen kansakoulunopettajani.
Skarppina niin kuin aina.
Rauhanehdoissa lottajärjestö määrättiin lopetettavaksi. Se kertoo sen isänmaallisesta painoarvosta, suuri Neuvostoliitto kavahti näitä urheita naisia.
Lotat eivät syyllistyneet asekätkentään, mutta kuppikätkentään kyllä. Vinteiltä ja varastoista löytyy edelleen lotta-astioita, joista keräilijätkin ovat kiinnostuneita. Eikä rauhanehdoista niin tarkasti välitetty, muistan Kausalan ravilinnassa nähneeni lottakuppeja 1964, jolloin tein ukkojen kanssa raisuja ravireissuja. Istuin enon kanssa etupenkillä, takapenkillä narahti pomeranssipullo ja kohta laulettiin Elämää juoksuhaudoissa. Jälkeenpäin olen ajatellut, että eihän heillä sodasta niin kauan silloin ollut. Öinen unisota ei loppunut kaikilta koskaan. Oli itse hankittu vapaus välillä reuhata raveissa.
Harmittelin lotille, etten ollut 80-luvun alussa ostanut vaimolleni divarista lottapukua. Sitä ei olisi kai pidetty häpäisynä, jos hän olisi siihen pukeutuneena itsenäisyyspäivisin tarjoillut minulle suojeluskuntavellinäkin tunnettua hernekeittoa. On minulla jääkärimarssi levyllä.
Palkkionkin sain, Pia Olssonin kirjoittaman teoksen Myytti ja kokemus. Alanimikkeenä Lotta Svärd sodassa. Olen sitä silmäillyt ja ihaillut sen ajan naisia.
Pelkän isänmaallisuuden voimin nuoret naiset lähtivät rintamalla, sotaoloihin, huushollaamaan ja hoitamaan. Tutkan korvasivat Tuulat. Kauniin ilmatorjuntalotan kuva on kansakunnan keskeistä kuvamuistia. Siellä ruumiita pestessä ei selfietä otettu. Tohdinko sanoa, että nyt ei mentäisi.