Kuva olisi yllätys
Jotenkin, ärripurri kun olen, kaipaan vanhoja valokuvauksen aikoja. 12-kuvainen mustavalkoinen filmipuola, Agfa Gevaert, piti huolen ettei turhia kuvailtu.
Lisäksi siitä piti huolen mummopuoleni, joka huolehti enon valokuvauskoneen käyttöä ”mitäh sitäh turhast kuvih ottamah”. En osannut loukkaantua, vaikka se turha olin minä.
Mutta kun ei ollut oikea aihe, häät tai hautajaiset, vaan pikku-Jari milloin maantierosvona nallipyssyn kanssa, milloin luudalla ratsastamassa. Lapsuuden arvokasta dokumentointia nyt katsoen.
Nyt maailma täyttyy kuvista, ennen kuva sentään oli yllätys, ainakin kirjeenvaihtoilmoitusten perusteella. Silloin ei voinut kuvia kotikonstein käsitellä, mutta voihan piikalikka laittaa vaikka jonkun kaverinsa kuvan. Kunhan pääsisi alkuun, olihan ylkämieheksi hinkuvalla ”etuistuin vapaa”.
Siis ehkä sai isoveljensä Pobedaa lainaksi, rakkaudessa kaikki on sallittua.
Ihmiset haluavat päteä kuvillaan. Ammattikuvaajat ovat ammattikuvaajia, mutta meitä kiusataan wanna be -kuvaajien otoksilla. Telkkarissa on aina se sääkuva, myös kaikilla alueuutisilla omansa.
Ihan on kivasti leppäkerttu siinä heinän päällä, toivottavasti kuvaajan nimi on oikein ja näytetään pitkään.
Säälittelen ykkösen aamuteeveen kökköäkin kökömpää osuutta, jossa juontajapariraukan on keksittävä jotain ylentävää sanottavaa niistä ikuisista kissakuvista.
Oma halveksuttava joukkionsa ovat raatokärpäskuvaajat, jotka pysähtyvät onnettomuuspaikoille kuvaamaan. Lehdistä ei tarvitse lähteä, joka onnettomuuteen liitetään ”lukijan kuva”.
En tiedä ovatko onnettomuuskuvaajat samalla niitä kansanpoliiseja, jotka soittavat suoraan radiolähetykseen kertoakseen kuinka vitostiellä juuri nyt.
Enää ei tarvitse kantaa mukanaan sitä valokuvauskonetta, jokaisella on kamera puhelimessaan. Asetukset ovat tietysti omaan naamaan, mutta osa kykenee vaihtamaan kuvaussuuntaa.
Kun kerran kauniina kesäpäivänä Mersusta katkesi jakoketju keskelle risteystä (”huoleton ketjukone”) niin hämmästyin sitä kuvaajien määrää.
Ihmiset pysäyttävät autonsa ja mukamas salaa kuvaavat simahtanutta Mersua. Kun luulevat sen olevan ihmeellistä, vaikka ei nykylaadulla ole. Näytetäänkö sitä kuvaa kavereille, laitetaanko jakoon, tuntuuko hyvältä? En tiedä, todennäköisesti.