Kuolinsiivous
Yhtään ei aio vielä kuolla. Mutta moni aikuinen on alkanut hirtehisesti puhua kuolinsiivouksesta, eli joutavasta tavarasta luopumisesta. Onhan se huomaavaista tulevaa perikuntaa kohtaankin.
Kun asuu samassa osoitteessa, saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä, niin tavaraa kertyy. Vain pieni osa siitä on tarpeellista. Viisaimmat ovatkin alkaneet pyrkiä minimalismiin.
Ihminen tarvitsee sängyn tai jonkin makuusijan kuitenkin, ruuanlaittopisteen ja pöydän. Jokunen tuoli olisi kiva. No, tietotekniikkaa on miltei pakko olla ja television kirous on langetettu päällemme jo silloin kun joutsenet lensivät Yleisradion tunnarissa ristiin.
Teimme vinttikomeron siivouksen jokunen vuosi sitten. Sinne viedään tavaroita, sieltä ei koskaan haeta tavaroita.
Niinpä se on tyhjennyksen jälkeen ehtinyt taas täyttyä. Kerran, pari vuodessa sieltä haetaan matkalaukut.
Pöytäpinnoilla on tapana täyttyä. Olen antanut kertoa itselleni että nykypäivän suurimpia ongelmajätteitä ovat VHS-nauhat ja CD-tornit.
En ole raaskinut luopua edes c-kaseteista, vaikka ne ovat varmaankin demagnetisoituneet. Ehkä joskus tulee uudelleen muotiin kuunnella kohinaa.
Eräänä aamuna kahvia siemaillessani laskin silmämääräisesti Madeira-aiheiset jääkaappimagneetit. Niitä on toistasataa. Loistava sijoitus!
Työhuoneessani ei saa siivota kuin korkeintaan imuroida vapaata lattiapintaa. Sitä on vähän.
Pöydillä on valtavia paperipinoja, joiden siivoaminen tuottaa aina saman tuloksen. Pari kellastunutta paperia roskiin, mieli keksii muille jonkin pätevän syyn säilyttämiseen.
Kaapit, laatikostot, ne vasta ovat täynnä korvaamatonta tavaraa. Tein kerran, mukamas ansaintamielessä, listan realisoitavista tavaroista. Oli postimerkkejä, rahoja ja laitteita.
Tunsin itseni äveriääksi kun ajattelin, että filmikamerat ovat tulleet takaisin myyntiin. Minulla on ammattilaistason nauhuri ja kaikkea.
Katsoin itseään läpinäkyväksi mainostaman kameraliikkeen kotisivuja. Kamerani arvo olisi noin 30 euroa. Sillä ei varsinaisesti korjaa taloudellista tilannettaan.
Onhan vinyylilevyt!
Joku on saanut tonnin yhdestä levystä. Kun selväjärkisenä hetkenä tutkin levystöäni, arvelen kappalehinnaksi yhden euron.
Suvussa on sanonta: Seitsemän vuoden sisällä kaikkea tarvitsee. Ei siis siivotakaan.