Kiljua kaikille
Näin se vain menee. Santeri Alkio oli raittiusmies ja Keskustapuolueen pääministerikaudella voimaan tuli uusi, vapaampi alkoholilaki.
En paheksu, kohti Eurooppaa tässä vain mennään.
Viina on Suomessa ollut vuosisatoja kielletty hedelmä. Niinpä sitä vedetään kaksin käsin, kun vain saadaan. Jokainen on käynyt etelän maissa sen verran, että on nähnyt mitä vapaa alkoholipolitiikka siellä aiheuttaa. Ei mitään!
Viinaa on aina saatavilla, sitä on ruokakaupassa ja sitä saa mukaansa mistä vain. Etelän ihminen voi ottaa viinilasin tai oluen, kernaasti kuitenkin espressokahvin. Jos näkee känniläisen, se on Suomesta. Englantilaiset vähän tukevat, kun niiden kotimaassa pubit menevät niin aikaisin kiinni.
Huvitun siitä, että kiljun valmistaminen omaan käyttöön on nyt laillista. Kuinkahan monta Poikaa, Tuntemattoman sotilaan malliin, laitetaan aikuisvoimin pöhisemään.
Veikkaisin että ei montaakaan. Teinit taas ovat tehneet sitä, aikuistumisriittinä, silloinkin kun se oli kiellettyä.
Olen ollut kiljupönikällä jonain 1960-luvun rukouslauantaina. Isojen kollien matkassa jotenkin.
Oli huvikielto ja porukat kokoontuivat ”järville”. Matkalla noudettiin hiekkakankaalta kiljupönikkä, jonka ympärillä pyöri noin miljoona muurahaista. Isot pojat siitä kallistelivat, että saivat jotain hiivan hajua henkeensä. Oli kai mukavampi esittää humalaista, joka oli olevinaan hienoa.
Kilju on kamalaa. Vettä, hiivaa, sokeria. Kaikki se vaiva ja palkintona myrkkylitku, joka sotkee enemmän vatsaa kuin päätä.
Jossain keskustelupalstalla kiljua puolusteltiin, kuulemma kuudella eurolla saa viikon kännit.
Mikäs siinä, jos elämän tarkoitus on kännätä viikko.
Näitä tee-se-itse juomia pulpahtelee aika ajoin. Yhteen aikaan ”kaikki” tekivät kotiviinejä, vaikka anteeksi vain viinitilat, oikeat viinit tehdään rypäleistä.
Painatettiin etikettejä, joku oli osaavinaan valmistaa vermuttiakin. Kun oikein asiaansa uskoo, niin panee maiskutellen sanomaan sellaistakin, olen metrin päästä kuullut, että on parempaa kuin Alkossa myytävä. Vapise Martini!
Kerran olen saanut hyvää itse tehtyä olutta, valtaosin nekään eivät juuri kiljusta eronneet.
Vahvemman oluen tulo ruokakauppoihin ei suistanut kansaa turmioon. Joku on ostanut lonkeroa. Ei hätää raittiusväellä. Kiljuun tämä maa ei huku.