Käteinen on aina muotia
Rahattomuudelle ei saa nauraa. Käteisettömyydelle saa.
Ei sillä, että haluaisin enää kirjoitella shekkejä tai matkashekkejä, kyllähän maksukortti kätevä on. Mutta kun ne eivät toimi.
Lisääntyvässä määrin kerrotaan että milloin minkäkin pankin järjestelmä on kaatunut. Finanssivalvontakin on jo kiinnittänyt huomiota.
Jotenkin ollaan niin moternia. Oikein ylpeillään sillä, että ei ole käteistä, koska mullahan on kortteja lompakollinen. Lähimaksu, sen kuin vilauttaa.
Ihmisiltä jäävät viikonlopun ruuat kassalle. Kortti ei toimi.
Automarketin kassalla ei ole natsoja antaa velaksi ”kirjalle”, kuten lähikaupoissa maailman sivu tehtiin. Kun jokainen asiakas oli tuttu ja luotettava.
Kun kortti ei toimi, juoksevat ihmiset, aivan, automaatilta hakemaan käteistä.
Paitsi, että siellä on karmea jono, koska kortit eivät toimi. Kohta ne eivät toimi nekään tai raha masiinasta loppuu.
Ihminen, jolla on käteistä lompakossaan, ei häiriinny käyttökatkoksista.
Voitte kuvitella sitä kiroilun määrää kun SuperAlkossa ei voinutkaan kerran maksaa kortilla. Koko Tallinna oli muutaman tunnin katkoksessa.
Raittiusväen iloksi sinne jäivät viinat hihnalle ja kun oli melkein Lapista tultu.
Vaan hah, rahattomat pois edestä, käteisellä voi aina maksaa.
Kuinka monesti onkaan päässyt heittämään vanhan repliikin ”posasta pesee sen minkä polle aitaa kaataa!”
En suostu ymmärtämään miksi hyvin toimeentuleva ihminen ei pidä mukanaan vaikkapa sataa euroa, pieninä seteleinä. Sillä selviää monesta paikasta.
Käteinen ei ole vanhanaikaista. Se on toimiva maksamisen muoto. Toki tarvitsee pankkikortin, että käteistä saa. Pankeissahan sitä ei edes ole.
Niillä on kassakaapit. Mutta niillä ei ole Ruotsin kruunuja, vaan niitä pitää erikseen tilata.
Älkää tilatko, vaihtakaa laivan neuvonnasta.
Tai menkää ilman käteistä kokemaan Ruotsiin korttien toimimattomuus.
Kesätapahtuman talkoolaisten makkarakojulla ei voi maksaa kultaisellakaan kortilla.
Itse keräämiään marjoja / sieniä / kukkia torille myymään tullut uuttera ikäihminen ei vetäise maksuautomaattia kansallispuvun helmasta.
Voi voi hellelierimuija, kun meitä ei edes kiinnosta että ”kyllä Helsingin kauppatorilla ja Hakaniemen hallissa on aina voinut kortilla maksaa!”
Rahattomuudelle ei saa nauraa. Käteisettömyydelle saa.