Ikärasismi
Rasismikorttia heilutellaan niin, että selvääkään asiaa ei saa enää sanoa ilman suvakkihuutoa. Sen sijaan ikärasismi voi hyvin ja on työnantajien erityisessä suojeluksessa.
Hyvin ymmärtää noin viisikymppisenä irtisanottavien ahdistuksen. Kukaan ei halua ottaa enää töihin. Ei halua, koska katsotaan nimenomaan ikää. Ei siis faktoja.
Viisikymppinen ei kesken työpäivän uppoa kännykkäpelin maailmaan, eikä sen tarvitse päivittää statustaan vartin välein. Viisikymppinen tekee töitä kokemuksella ja pelisilmällä.
Tämä on tietysti ikääntyneen äijän urputusta, mutta kun posti tulee iltapäiväkolmen jälkeen, niin sitä odottaa. Ja näkee postiauton ajavan pihaan, mutta luukku ei kolahda. Ei kolahda siksi, koska kesätyttö ei nouse postiautosta varttiin, vaan chattailee puhelimessaan.
Jos olisin vielä postiupseeri tai mikä hyvänsä kesätyönantajan edustaja, niin ottaisin kännykät pois työpäivän ajaksi. Ehkä siitä joutuisi oikeuteen. Jannicejennicen on saatava olla sosiaalisessa mediassa 24/7.
Näihin ikärasismiajatuksiin tulin Lauri Karhuvaaran, 58, vuoksi. Maikkari lopetti hänen työsuhteensa. Tai oikeastaan sen lopetti alihankkija Nouhau. Voisivat kaupparekisteriin vaihtaa nimekseen Tontnouhau.
Koko Suomi tuntee Lauri Karhuvaaran. Ehkä kaikki eivät pidä tyylistään, mutta ammattitaitoa ja kokemusta ei kukaan pysty asettamaan kyseenalaiseksi.
Senkin ymmärrän, että Karhuvaara siirrettiin pois aamutelevisiosta, joskus voidaan tarvita nuorempaa ja notkeampaa. Mutta sen jälkeen Studio 55 oli kuin tehty Karhuvaaralle.
Olen ollut ymmärtävinäni että se 55 siinä Studion nimessä tarkoittaa suunnilleen alaikärajaa, yhä laajenevan senioriväestön asioistahan siellä puhuttaneen. En juurikaan katso, koska olen vasta 65.
Onhan tästä ikärasismista kokemusta. Kirjoitin v. 1969–2015 muutaman tuhat pakinaa Kymen Sanomiin. Siellä keksittiin ”uudistaa pakinatarjontaa”. Se olisi tarkoittanut minun pakinoitteni vähentämistä.
Lähdin sitten kokonaan, koska minulle välitettiin tilauksenperuuttajien toimesta lehden kanta että ”Nenonen ei enää uudistunut”. Ottivat tilalle uutta voimaa.
Menin virkeään kaupunkilehteen. Hymyilen toisesta suupielestä. Molemmista silloin kun kuulen muidenkin pilkkaavan näitä uusia.
Ja Karhuvaara! Sinulle löytyy paikka. Emme ole vanhoja.