Globalisteja, kansallismielisiä – vai sittenkin terveen isänmaallisia?
Politiikan uusia murroslinjoja sanotaan olevan puolueiden, poliitikkojen ja sitä myötä myös äänestäjien jakautuminen niin sanottuihin globalisteihin ja kansallismielisiin.
Maailmalla tämä kahtiajako on ollut nähtävissä pidempään – ainakin poliittisena käyttövoimana. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivänä on paikallaan kysyä, onko se todellisuutta myös nyky-Suomessa?
Äkkiseltään siltä voi näyttää. Yksipuolinen ehdottomuus ja huutelu laidalta toiselle hallitsevat näissäkin asioissa yhteiskunnallista keskustelua.
Rohkenen silti väittää, että keskustelu on aika vierasta suomalaisten hiljaiselle enemmistölle – tavallisille, maltillisille ja järkeville ihmisille. Minusta tämä kahtiajako ei myöskään tee oikeutta perisuomalaiselle sielunmaisemalle.
Osa suomalaisuutta on aina ollut kansainvälisyys. Maamme elää viennistä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tämä ajattelu on tarkoittanut sitä, että pidämme huolta suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista tekemällä yhteistyötä niin kahden- kuin monenkeskisesti.
Uskon, että myöskään maahanmuuttopolitiikassa suomalaisten hiljainen enemmistö ei asetu rajat auki – rajat kiinni -kahtiajakoon. Eikä muuten asetu myöskään keskusta.
Toisin kuin perussuomalaiset, me katsomme, että Suomeen pitää voida tulla ulkomailta töihin. Jos Suomeen tullaan vain sosiaaliturvaa hyväksikäyttämään saati jos täällä ollaan laittomasti, silloin linjamme on: ”ole hyvä ja poistu”.
Uskon, että tämän puheenjohtaja Katri Kulmunin linjaaman näkemyksen taakse tavallisten, järkevien ihmisten on helppo asettua. Siihen kuuluu myös pystypäisyys, mitä tulee maamme kulttuuriin, perinteisiin ja arvoihin.
Suomi kansainvälistyy, mutta ei se saa tarkoittaa, että luovumme siitä, mitä ihmiset pitävät arvossa. Esimerkiksi kouluissa pitää voida laulaa suvivirttä ja viettää joulujuhlaa myös tulevaisuudessa. Maassa maan tavalla on kestävä periaate tässäkin.
Tuntuu siis, että jako globalisteihin ja kansallismielisiin ei sittenkään oikein istu meikäläiseen luontoon. Suomalaisten hiljainen enemmistö taitaa sittenkin olla terveen isänmaallista porukkaa – suomalaisia, mutta silmät ja korvat, sielu ja sydän auki maailmalle. Tällä otteella tämä maa on aina pärjännyt.
Hyvää Aleksis Kiven päivää!
Antti Kurvinen
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja