EU:ssa ei voi olla eri todel­li­suuksia

Käy­tin vii­kol­la Brys­se­lis­sä kriit­ti­sen pu­heen­vuo­ron.

Osal­lis­tuin ni­mit­täin tiis­tai­na ja kes­ki­viik­ko­na ta­lous­va­li­o­kun­nan edus­ta­ja­na EU-mai­den par­la­ment­tien vä­li­seen kon­fe­rens­siin (Eu­ro­pe­an Par­li­a­men­ta­ry Week) Brys­se­lis­sä. Ai­hee­na oli Eu­roo­pan ta­lous ja eri­tyi­ses­ti va­kau­den li­sää­mi­nen eu­ro­a­lu­eel­la.

Kon­fe­rens­sin mo­nis­sa alus­tuk­sis­sa ja pu­heen­vuo­rois­sa kan­na­tet­tiin läm­pi­mäs­ti niin sa­not­tua vii­den pre­si­den­tin ra­port­tia.

Ko­mis­si­on pu­heen­joh­ta­jan Jean-Clau­den Junc­ke­rin joh­dol­la laa­dit­tu ra­port­ti eh­dot­taa, et­tä ra­ha­lii­ton rin­nal­le pi­tää luo­da täy­del­li­nen ta­lous­liit­to. Sii­hen kuu­lui­si­vat yh­tei­nen val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri, bud­jet­ti ja lo­pul­ta yh­tei­nen vel­ka­kin.

Täl­lai­set aja­tuk­set ovat sy­väs­sä ris­ti­rii­das­sa Si­pi­län hal­li­tuk­sen oh­jel­man kans­sa, joka ko­ros­taa kun­kin maan omaa vas­tuu­ta ja suh­tau­tuu jyr­kän kiel­tei­se­si EU:n suo­raan ve­ro­tu­soi­keu­teen. Hal­li­tu­soh­jel­man EU-lin­jauk­siin on help­po yh­tyä.

Sik­si va­roit­te­lin pu­heen­vuo­ros­sa­ni kan­sa­lais­ten ja päät­tä­jien er­kaan­tu­mi­ses­ta toi­sis­taan mm. seu­raa­vas­ti:

”On ole­mas­sa se to­del­li­suus, jota Eu­roo­pan päät­tä­jät niin EU-ta­sol­la kuin me kan­sal­li­sel­la ta­sol­la eläm­me. Ja sit­ten on ole­mas­sa se to­del­li­suus, jota kan­sa­lai­set eri jä­sen­mais­sa elä­vät. Nyt on­kin huo­leh­dit­ta­va sii­tä, et­tä nämä to­del­li­suu­det ei­vät er­kaan­tui­si toi­sis­taan. Muu­toin kai­ken pää­tök­sen­te­on oi­keu­tus eli le­gi­ti­mi­teet­ti mu­re­nee.”

Päättäjien ja kansalaisten todellisuudet eivät voi erkaantua toisistaan.

Markus Lohi

En voi myös­kään kan­nat­taa esiin tul­lei­ta aja­tuk­sia eu­ro­a­lu­een val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ris­tä tai eu­ro-alu­een yh­tei­ses­tä bud­je­tis­ta. Sen si­jaan tu­li­si ko­ros­taa koor­di­naa­ti­on ohel­la jä­sen­mai­den omaa vas­tuu­ta.

Tätä omaa vas­tuu­ta hei­ken­täi­si se, jos ot­tai­sim­me as­ke­lei­ta koh­ti yh­teis­tä vel­kaa.

Juu­ri nyt yli­voi­mai­ses­ti kuu­min ai­he EU:ssa on kui­ten­kin Bre­xit eli Bri­tan­ni­an mah­dol­li­nen ero Eu­roo­pan Uni­o­nis­ta. EU:n kan­nal­ta ti­lan­ne on va­ka­va, sil­lä Bri­tan­ni­an ero oli­si EU:n kan­nal­ta ka­tast­ro­fi.

En toi­vo tie­ten­kään Bri­tan­ni­an eroa, mut­ta Bri­tan­ni­an kan­sa­nää­nes­tys pa­kot­taa koko uni­o­nin kat­so­maan myös pei­liin ja poh­ti­maan, on­ko EU:ssa kes­ki­tyt­ty oi­kei­siin asi­oi­hin? Täl­le pei­liin kat­so­mi­sel­le on kyl­lä ai­het­ta­kin.

EU-elii­tin liit­to­val­ti­oa­ja­tus­ten si­jaan EU:n tu­li­si kes­kit­tyä ny­kyis­tä enem­män nii­hin ky­sy­myk­siin, jois­sa yli­kan­sal­li­nen pää­tök­sen­te­ko on vält­tä­mä­tön­tä. Us­kon, et­tä täl­lai­nen lin­ja sai­si kan­sa­lais­ten laa­jan tuen.