EU ja Venäjä, mitä uutta?
Presidentti Putin piti viime viikolla linjapuheensa Venäjän tilasta. Kaksi puheessa noussutta aihetta koskettaa Eurooppaa ja Suomea erityisesti.
Putin haukkui puheessaan Yhdysvallat sen päätöksestä vetäytyä keskipitkän matkan ohjuksia säätelevästä INF-sopimuksesta. Sopimus on ollut tärkeä nimenomaan Euroopan turvallisuudelle.
Toinen kohta koskee sanktioita. Suomessa kysytään usein, joko kohta sanktiot puretaan. Ei pureta, pitkään aikaan, valitettavasti.
Putin kehui tänä vuonna alkavaa rautatieliikennettä Venäjän ja Krimin niemimaan välille rakennetun sillan yli. Tämä antaa Putinin mukaan ”mahdollisuuden kehittää merkittävästi Krimiä ja Sevastopolia”. Ei jää epäselväksi, että Venäjä näkee miehittämänsä alueet tulevaisuudessakin omikseen.
EU on toistuvasti päättänyt jatkaa pakotteita, syystä. Emme voi sallia yksipuolista aluevaltausta yhdelläkään Euroopan alueella. EU on pysynyt hyvin johdonmukaisena ja yhtenäisenä siitä, että Venäjän toimia Krimillä ja Itä-Ukrainassa ei hyväksytä.
Selkeäksi ehdoksi pakotteiden purkamisen tiellä on asetettu Minskin sopimuksen täytäntöönpano. Suomalaisten on EU:ssa ylläpidettävä tahtoa saada EU ja Venäjä aktiivisesti neuvottelemaan sen toteuttamisesta. Mitä pidempään aikaa kuluu, sitä varmemmin nykytilanne vakiintuu, jolloin emme ehkä koskaan pääsisi pakotekierteestä.
Hintaa pakotteista maksavat kummankin osapuolen vienti ja yrittäjät. Hyvät, luottamukseen perustuvat suhteet hyödyttäisivät kaikkia. Valitettavasti ei näytä siltä, että tämä visio toteutuu lähiaikoina.
Suomen on tärkeä pitää yllä yhteistyösuhteita valikoiduilla sektoreilla. Ympäristöyhteistyö sekä yhteiset projektit infrastruktuurin ja logistiikan alalla ovat tärkeitä. Arktisen alueen yhteistyö tuo suurvallat yhteen. Matkailu on vilkastunut, ja moni suomalainen kokee, että venäjän kielen taitoa pitäisi kohentaa.
Tärkeää on, että pidämme huolta ihmisten välisistä kohtaamisista. Venäläisiä ja eurooppalaisia kansalaisia ei saa päästää luisumaan kauemmas toisistaan.