Mumbain sairaaloissa yhdessä sängyssä voi olla kolme potilasta – ”Miksi tarvitaan pandemia, jotta ihmiset heräävät?”

Televisiossa näytetyllä videolla näkyy muoviin käärittyjä ruumiita osastolla, jolla hoidetaan potilaita.
Ulkomaat

Ruumishuoneet ovat täpötäysiä, sairaaloiden osastoilla on ruumiita, yhdessä sängyssä on useita potilaita, ja terveydenhuollon työntekijät juoksevat pää kolmantena jalkana. Intian Mumbaissa koronaviruksen vastainen taistelu on vienyt sairaalat romahtamispisteeseen.

26-vuotias intialaismies päätyi itse vaihtamaan äitinsä vaipat, kun koronavirustartunnan saanut äiti makasi kuolemaisillaan Sion-nimellä tunnetussa sairaalassa.

– He vain antoivat meille lääkkeet ja lähtivät, mies kuvailee.

Miehen mukaan henkilökunta 1 300-paikkaisessa sairaalassa on ylikuormittunutta ja väsynyttä. Yhdessä sängyssä saattaa olla kolmekin potilasta.

Nyt mies on itsekin saanut tartunnan ja on hoidossa toisessa sairaalassa, johon hän pääsi vasta, kun neljä muuta paikkaa oli käännyttänyt hänet pois.

Valtion ylläpitämä Sion on nyt päätynyt esimerkiksi Mumbain epäonnistumisista koronaviruspandemian hoidossa.

Sosiaalisessa mediassa levinnyt ja Intian televisiossa esitetty video näyttää mustaan muoviin käärittyjä ruumiita sairaalaosastolla, jossa potilaita hoidetaan.

Viranomaiset ovat ilmoittaneet tutkivansa tallennetta.

Tilan puutetta pahentaa se, että monet sukulaiset eivät uskalla tai voi hakea ruumiita sairaalasta. Moni sukulainen on itse koronaviruksen vuoksi karanteenissa.

Vaikka ruumiista eroon hankkiutuminen on vaikeaa, lääkäreiden mukaan sairaiden hoitaminen on vieläkin vaikeampaa.

– Meillä ei ole riittävästi sänkyjä näin monelle tapaukselle. Päivystysalue täyttyy muutamassa tunnissa, sanoo Sionissa työskentelevä lääkäriharjoittelija Aditya Burje uutistoimisto AFP:lle.

Sairaala sijaitsee lähellä Intian suurinta slummia Dharavia, mikä tekee siitä tärkeän taistelurintaman koronaviruskriisissä. Burjen mukaan maaliskuussa koronavirusepäilyjä oli päivittäin yksi tai kaksi ja tilanne vaikutti olevan hallinnassa. Huhtikuun loppuun mennessä kaikki oli muuttunut.

– Tapasimme päivittäin 50–100 potilasta, joista 80 prosenttia antoi positiivisen testituloksen, ja monet olisivat tarvinneet lisähappea, Burje kertoo AFP:lle.

Nuorena lääkärinä Burje saa noin 700 Yhdysvaltain dollarin suuruisen kuukausipalkkion työstään. Rahoja ei kuitenkaan ole maaliskuun loppupuolella alkaneiden karanteenitoimien jälkeen kuulunut niin Burjelle kuin monelle muullekaan valtion sairaaloissa työskentelevälle lääkärille.

Yövuoroja tekevällä Burjella ei ole ollut vapaata yötä kahteen kuukauteen. Lähes kolmasosa hänen Sionissa työskentelevistä luokkatovereistaan on saanut koronavirustartunnan, joten Burjea pelottaa mennä töihin.

– Jos jotain sattuu, kuka minusta huolehtii?

Kärsijöitä eivät ole vain nuoret lääkärit Sionissa, vaan ongelmia on myös vuosikymmeniä työtään tehneillä lääkäreillä muissakin sairaaloissa.

Tehohoitoon erikoistunut ja Mumbain pohjoisosassa yksityistä sairaalaa pyörittävä Deepak Baid tarjoutui vapaaehtoisesti avuksi valtion Rajawadin sairaalassa.

Sairaala on varustettu hoitamaan vain kohtuullisesti oireilevia potilaita, mutta Baidin mukaan lääkärit joutuvat jatkuvasti hoitamaan myös kriittisesti sairastuneita. Esimerkiksi ihotauteihin tai ortopediaan erikoistuneet lääkärit hoitavat potilaita, joiden hoitoon heillä ei ole pätevyyttä.

– Emme voi lähettää potilaita paremmin varustettuihin sairaaloihin, koska niissä ei ole paikkoja. Teemme mitä voimme, Baid sanoo AFP:lle.

Kaupungin terveysviranomainen Daksha Shah kertoo, että Mumbaissa on 4 500 petipaikkaa koronaviruspotilaille. Hänen mukaansa kapasiteettia kasvatetaan jatkuvasti: tulossa on tuhannen sängyn kenttäsairaala, ja tehohoitopaikkoja on suunniteltu kouluihin.

Vaikka nyt tiedossa olevat 18 000 tapausta ovat vain murto-osa kaupungin 18 miljoonan väkiluvusta, huoli kaupungin varautumisesta mahdolliseen tapausmäärän nousuun kasvaa jatkuvasti.

Intia käyttää alle kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan terveydenhuoltoon, ja Maailmanpankin mukaan Intiassa oli vuonna 2017 vain 0,8 lääkäriä tuhatta ihmistä kohti. Kiinassa vastaava luku on 1,8 ja Yhdysvalloissa 2,6.

Lääkäri Nilima Vaidya-Bhamare sanoo AFP:lle, että pandemian esiin tuomat ongelmat ovat jäytäneet järjestelmää jo pitkään. Murheina ovat olleet esimerkiksi perustarvikkeiden puute ja ylikuormittunut henkilöstö.

– Valmistuin vuonna 1994, ja valtion sairaalat olivat täysin heitteillä jo silloin. Miksi tarvitaan pandemia, jotta ihmiset heräävät?