Politiikan toimittajien piinaviikko
Jos poliitikot huokaisivat helpotuksesta päivien uurastuksen jälkeen, yhtä helpottuneita olivat varmasti myös politiikan toimittajat, arveli tietäjän ystävä.
Ajatelkaapa nyt: päivästä toiseen samaa jauhamista, ilman varsinaisia tietoja, etupäässä omasta päästä kehitellen. Silti uusia spekulaatioita piti rakennella joka päivä moniin uutislähetyksiin ja lehtien verkkoversioihin.
Niin että kyllä katsojat ja kuulijat ja lukijat huokaisivat myös helpotuksesta, kun asiat kääntyivät sovun suuntaan.
”En olisi kestänyt enää yhtään päivää pohdiskeluja, joissa vilisevät ilmaukset ’jää nähtäväksi, katsotaan nyt, tämä on vain arvailua, ehkä, tuskin, oletan’ ja niin edelleen”, sanoi tietäjän ystävä, joka oli yrittänyt pitää itseään ajan hermolla.
Ja seurata nyt tuntitolkulla Säätytalon porrasnäkymiä! Lopuksi päästiin sentään pääministerin virka-asunnon puistoon, vaikka tuuli näkyi käyvän luihin ja ytimiin.
Tietolähteetkään eivät olleet erityisen eteviä. ”Hallituslähteistä kerrotaan” toistui ja toistui. Lopulta nämäkin lähteet kuivuvat, ja sitten toimittajat haastattelevat toisiaan.
Tietäjän ystävä ajatteleekin, että silloin politiikan uutisointi on saavuttanut kristallisoituneen huippunsa.
Mutta ammattitaitoa on sekin, että osaa dramatisoida vähästä, niin kuin keskiviikkona. Silloin moni media kertoi keskustan eduskuntaryhmän aamuisesta kokouksesta, ”suorassa lähetyksessä” tai ”hetki hetkeltä”.
Toimittajia ei tosin päästetty kokoussaliin sisälle, joten suorat lähetyksetkin tulivat salin ulkopuolelta aulasta. Silloin piti pitää aistit tarkkoina:
”Oven läpi kuului, kuinka eduskuntaryhmän kokouksessa annettiin kolmet aplodit”, kirjoitti Verkkouutiset.
Myös Ilta-Sanomat oli kuullut aplodeerausta ja pani tämän merkkitapauksen otsikkoonsakin. Tosin toimittaja paljasti jutussaan murheellisena, että siitä ei päästy selville, mille aplodeerattiin.
Laadukas poliittinen journalismi on demokratian paras tae! Sitä mieltä tietäjä on.