Paavo V. on nyt ihan turhan vaatimaton
Paavo Väyrynen muistelee menneitä uudessakin blogissaan (11.4.), niin kuin yleensä aina. Nyt hän kirjoittaa näin:
”Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa koetun romahduksen jälkeen Keskusta kirkasti perinteistä aatteellista ja poliittista linjaansa. Tämän ansiosta puolue palasi 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Tuolloin mukaan tuli Olli Rehnin ja Anu Vehviläisen johtama nuorten uusi sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja joka ryhtyi muuttamaan Keskustaa liberaalipuolueeksi.”
Siitä alkoi Väyrysen mielestä alamäki.
Kyllä on Väyrynen tietäjän mielestä aivan turhan vaatimaton, kun hän unohtaa omat ansionsa keskustan liberalisoitumisen tiellä. Väyrynen oli niin liberaali jo ennen Rehniä ja Vehviläistä, että hänen johdollaan Liberaalinen Kansanpuolue liittyi keskustapuolueen jäsenjärjestöksi 1982.
Eikä muita voi tästä liberalisaatiosta syyttää. Siihen aikaan Väyrysen asema oli niin vahva, että Seppo Kääriäinen kirjoittaa muutamasta tahtopolitiikan käänteestä väitöskirjassaan näin:
”Päälle päätteeksi puoluehallitus (Väyrynen) totesi, että ratkaisu on saatava aikaan tämän päivän (10.9.) kuluessa.”
Puolueliitto purkautui tosin jo 1986. Mutta vaikutusta oli, Kääriäinen kirjoittaa:
”Yhteiselo kuitenkin heijastui myönteisesti Keskustapuolueen yleispuolueponnistuksiin…”
Väyrysen johdolla, siis. Että onko tuo nyt ihme, jos muuan tuntemattomaksi jäänyt runoilija rallatteli Putte-possun nimipäivän sävelellä:
”Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa, kun saatiin olla oikein liberaaleeejaaaa.”