Katumusta ja viherpesua
Joulun jalkoihin jäi vihreiden entisen puheenjohtajan Ville Niinistön poliittinen avautuminen.
Niinistö näet myönsi, että vihreiden ydinvoimakritiikki on ollut ”osin ylimitoitettua” ja perustunut ”osin vanhentuneeseen argumentaatioon”.
Onhan se ollut ainakin ”osin”, kun puolue on lähtenyt hallituksestakin ydinvoiman takia kahdesti, ovet paukkuen.
Vai olisiko sitä viherpesua? Sitä samaa, mitä puheenjohtaja Maria Ohisalo harrasti Olkiluoto 3:n käynnistymisestä:
”Tämä hanke ollut vuosia osana vihreiden energiapalettia. Hidasta oli, mutta etenee”, Ohisalo kirjoitti.
Silloin tietäjä putosi ällistyksestä penkiltä.
Mitähän vihreät katuvat seuraavaksi? Sitäkö, että puolue yritti Niinistön johdolla kaataa Talvivaaran kaivosyrityksen ja sysätä satojen miljoonien jälkihoidon veronmaksajille?
Entä Suomen metsäpolitiikan sabotointi, vihreiden mieliharrastus?
Toivottavasti Niinistö kumppaneineen ei saa kovin paljon pahaa aikaan ennen kuin puolue huomaa, että vihreiden metsäpolitiikka oli ”osin ylimitoitettua” ja ”osin vanhentuneeseen argumentointiin perustunutta”.
Menisikö siihen viisi vuotta? Mitä kertoo puolueesta, kun sen jäljet ovat tällaiset?
Tietäjä ajattelee, että kyllä politiikkaa pitää valmistella perusteellisemmin ja pidemmällä tähtäimellä.