"Hävittäjät, kulttuurin sepelimyllyt"
Tietäjän tuttava otti yhteyttä ja kysyi, eikö median tehtävänä olisi muistuttaa myös sotakoneiden raadollisemmasta puolesta?
”Olkoot vaikka kuinka kauniita, suorituskykyisiä ja tehokkaita.”
Ja tuttava tarjosi ”siltä varalta, että Suomen hävittäjähankinnan ympärille syntynyt yhteinen ihastus hämärtäisi muita tulevaisuudenkuvia” julkaistavaksi pientä lainausta romaanista Rauhanpiippu.
Senhän on kirjoittanut edesmennyt Suomen kansan suursuosikki Veikko Huovinen, Havukka-ahon sinisten ajatusten isä. Huovinen tarttui satiirinsa haarukalla usein sotilasasioihinkin, ja monesti pasifismin hengessä.
Rauhanpiippu ilmestyi 1956, jolloin sodasta oli kulunut vasta kymmenkunta vuotta. Alle kolmikymppisen kirjailijan kynä oli jo täydessä terässä. Iän myötä Huovinen alkoi arvostaa Suomen ja muiden pienten maiden puolustusvoimia, mutta suurvaltojen kalistelut saivat huutia loppuun asti.
Näytteessämme Rauhanpiipun sankari, filosofi Petro Pacpipo antaa oman näkemyksensä hävittäjistä.
”Hävittäjät, kulttuurin sepelimyllyt!” ärisi Petro Pacpipo. ”Suvitaivaan korppikotkat! Kaupunkien raunioittajat, ratapihojen runtelijat, tehdaslaitosten murskaajat, siltojen luhistajat, kirkkojen räjäyttäjät, alttaritaulujen repijät, naisten, lasten ja vanhusten järkkymättömät vainoojat, joukkohautojen kaivajat, laivojen upottajat, rakennustaiteen hirveimmät vihamiehet, patolaitosten sortajat, elävältäpolttajat, sanalla sanoen kulttuurin vähämieliset häpäisijät ja rakentavan työn viholliset.”