Yksinäisyys painaa erityisesti yksinasuvia

Yksinäisyys on yhteiskuntamme suuria ongelmia eikä se katso ikää eikä sosiaalista asemaa. Yksinäisyys vaikuttaa hyvinvointiin monella tavalla, se syö omanarvontunnetta, ja altistaa masennukselle.

Yksinäisimmät ihmiset löytyvät usein yhteiskunnan köyhimpien ja huono-osaisimpien joukosta. Terveys- ja hyvinvointipolitiikan professori Juho Saari on nostanut usein esiin erityisesti yksinäiset työttömät miehet. Heidän tavoittamiseensa julkisella vallalla tai kansalaisyhteiskunnalla ei ole tällä hetkellä toimivia keinoja.

Kansalaisjärjestöt tavoittavat helpommin yksinäisiä naisia kuin miehiä. Nämä miehet eivät välttämättä edes halua tulla tavoitetuksi tai olla palvelujen piirissä, mutta juuri heille siitä olisi paljon hyötyä.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä työstävässä Promeq-tutkimushankkeessa on mukana lähes 400 yli 65-vuotiasta, joilla on puutteita hyvinvoinnissa ja terveydessä. Yksinäisyys on luultua kipeämpi ongelma yksinasuvien ja palveluita paljon tarvitsevien ikääntyneiden keskuudessa.

Melko usein tai jatkuvasti yksinäisyyttä kokevia on yli kolme kertaa enemmän kuin muiden saman ikäisten suomalaisten joukossa. Ikäihmisten tärkeä viesti ympäröivälle yhteiskunnalle onkin, että yksinäiset ihmiset haluavat päästä pois kotoa, vaikka esimerkiksi liikuntakyky olisi heikko. Koti on nyt monelle vanhukselle kuin vankila.

Yksinäisyyttä voisi professori Kati Närhin mukaan vähentää panostamalla psyykkiseen, sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään elämänlaatuun, sillä heikko liikuntakyky ei yksin riitä selittämään yksinäisyyttä.

Vertaisten tapaaminen on tärkeää samoin tieto palveluista ja toiminnoista, joihin ikäihmiset voisivat osallistua. Promeq-hankkeessa kokeillaankin osallistavaa, ryhmämuotoista palveluohjausta yksilöohjauksen rinnalla. Tutkimushankkeessa on  7–9 eläkeläisen, tutkijan ja palveluohjaajan ryhmiä. On hienoa, että yksinäisyyden vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin nyt selvitetään kunnolla. Alkuvaiheessa olevan hankkeen tulokset on aikanaan vietävä myös käytäntöön.

Me kaikki voimme lievittää vanhusten kokemaa yksinäisyyttä tarjoamalla apua ulkoiluun, viemällä heitä konsertteihin ja erilaisiin tapahtumiin, vierailemalla palvelutaloissa juttelemassa, lukemassa tai muistelemassa heille tärkeitä asioita vaikkapa vanhojen esineiden avulla.

Olen itse vuosien mittaan tehnyt näin ja saanut tapaamisista valtavasti voimaa ja ajattelemisen aihetta omaan työhöni ja omaan elämääni.

Erityisen ilahduttavia ovat olleet viimeaikaiset esimerkit nuorten aktiivisuudesta ikäihmisten kohtaamisessa. Ja onhan meillä jo kehitetty asuintalojakin, joissa opiskelijat saavat asua vähin kustannuksin, kun he sitoutuvat avustamaan ikääntyneitä asukkaita.