Lukijalta: Turhaa vai tarpeellista?
Päivittäisestä uutismediasta tulvii yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeellisuuden vaatimuksia. Tarkemmin niitä miettiessä havaitsee usein, että ne ovat kovin huterasti perusteltuja.
Kaikenlainen tietotulva hukuttaa pohjattomaan toivomusten kaivoon ja kaipausten meriin todelliset tarpeet ja itsestään selvät sivistysvaltion velvoitteet ja peruspalvelut kansalaisiaan kohtaan.
Kaikki ihmisen kärsimykset johtuvat siitä, että hän tahtoo paljon, pelkää paljon ja toivoo paljon tietämättä, että häneen itseensä on kätkettynä kaikki, mitä hän tarvitsee.
Edellinen lausahdus on peräisin kreikkalaiselta filosofilta nimeltään Diogenes Sinopelainen (kuollut 323 eKr.) Herran lisänimet D. Koira tai D. Kyynikko kertonevat hänen ajatustensa purevuudesta jo aikalaistensa keskuudessa.
Tietty vapaus ja vastuu länsimaisessa kulttuurissa ovat perusta, jolle voi jokainen rakentaa elämänsä ja arkensa. Nuori ja terve yksilö valittaa työttömyyttä ja sitä, ettei kukaan kutsu töihin.
Kaikenlaiset ympäristönhoidolliset tehtävät ja terveellisten tuotteiden poimijat, kerääjät ja pakkaajat ovat usein tehtäviä ajanjaksolle, jolloin on vapaata, nuorta ja jaksavaa työvoimaa yllin kyllin. Mitä siis pelätään? Miksi ei tiedosteta omaa osaamista tai oppimista aivan tavallisiin, suorittaviin töihin?
Miksi pitää perustaa toimikuntia, työllisyysopastajia tai nettiosastoja, jotka toimivat, jos toimivat viiveellä tai tietyin rajoituksin ja huomautuksin?
Työ on aina työ, työntekijällä on vastuu tehdä se, ja palkka tulee sovitusti. Kaikenlaiset elämän alat ovat nuorelle aina rikastuttava ja opettavainen kokemus sekä lisäävät ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka tekevät tuota nuorelle väliaikaista työtä ammatikseen.
Kuvataide on ollut oma elämäntyöni, ja olen siitä saanut elantoni sekä nyt eläkkeeni. Maailma on ollut ja on edelleen aiheita, teemoja, näkemyksiä ja tulkintoja tulvillaan. Myös noiden toteutukset voi virittää erilaisin materiaalein ja tekniikoin esille.
Koulu tarvitsee erityisesti oppiaineita, joissa voidaan katsoa, tulkita ja avata maailmaa jokaiselta mahdolliselta tai mahdottomalta kantilta.
Taide on siis tarpeellista, on kuvaa, sanaa, ääntä tai liikettä – niillä voi yksin tai yhdessä luoda hyvinkin tarpeellista, tekemisen taitoa ja ajatusten voimailua.
Maailma ei koskaan ole valmis ja sitä jopa sotien melskeellä särjetään. Ajatusten voimalle on annettava tilaa ja kunnolliset kansainväliset vaihtokurssit!
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/