Mustikkamättäitä tuhoava sieni leviää hurjaa vauhtia – havaintoja sataa kymmenittäin

Metsämarjat

Marjasatoa uhkaava mustikanlaikkupikari-sieni leviää Suomessa epätavallista vauhtia. Mustikanlaikkupikarista on tehty maailmalla ensihavainto jo yli sata vuotta sitten, mutta suomalaisille sieni on ollut tähän asti varsin tuntematon.

Etenkin mustikkasatoa tuhoavan taudinaiheuttajan on havaittu leviävän tänä kesänä myös Suomessa poikkeuksellisen vilkkaasti. Esimerkiksi Suomen lajitietokeskuksen laji.fi-sivustolle, jonne havainnoista on voinut ilmoittaa, mustikanlaikkupikari-sienestä on tehty tänä kesänä jo yli 70 havaintoa. Aiempina kymmenenä vuotena havaintoja ei ole tehty yhtäkään.

Havaintoja on tehty etenkin maan etelä- ja keskiosista.

Sieni on tieteelliseltä nimeltään Valdensinia heterodoxa, ja se sai suomenkielisen nimensä vasta alkuviikosta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) kasvinterveyden asiantuntijan Marja Jallin mukaan sieni on saanut nimensä pikarin mallisesta itiöemästä, josta muodostuu itiöitä, jotka lennähtelevät mustikan lehdille ja tappavat näin sen solukkoa.

– Sieni käyttää tätä kuollutta solukkoa ravinnokseen. Sitten kun se on saanut riittävästi ravinteita, se tuottaa lehdessä uusia itiöitä, jotka lentävät taas uusiin lehtiin ja leviävät näin pikkuhiljaa kasvustossa, Jalli kertoo.

Mustikan lehdissä tauti näkyy muun muassa ruskeina täplinä.

Kun taudinaiheuttaja iskee voimakkaasti, mustikan varpu muuttuu kuivahtaneeksi ja elottomaksi, yhteyttäminen heikkenee ja marjantuotanto estyy. Sen lisäksi, että sieni leviää lehdeltä lehdelle, se voi myös tartuttaa mustikan kukintoja.

Jallin mukaan mustikanlaikkupikaria on todennäköisesti ollut suomalaisessa metsäympäristössä jo pidempään, mutta otolliset sääolosuhteet ovat saaneet sen leviämään nyt tavanomaista voimakkaammin.

– Lähtökohta on, että sitä on meidän metsäympäristössämme. Se voi säilyä talven yli kuolleessa, edelliseltä vuodelta jääneessä lehtimateriaalissa tai pieninä sienipahkoina maassa.

Keväällä, kun kosteusolosuhteet ovat otolliset, pahkoihin tulee pieniä itiöemiä, jotka muistuttavat pikaria. Alkukesän suhteellisen pitkä kostea jakso yhdistettynä viileään säähän on tänä vuonna vauhdittanut sienen itiöiden leviämistä.

– Ympäristön muuttuminen ja tiettyjen olosuhteiden voimistuminen laukaisee monesti tekijöitä, jotka ovat olleet meidän ympäristössämme jo pitkään, mutta joiden merkitys on ollut vähäinen.

Mustikanlaikkupikari-sienen isäntäkasvien kirjo on hyvin laaja. Tunnistettuja isäntäkasvilajeja ovat mustikan lisäksi muun muassa puolukka, kielo, pihlaja ja metsätähti.

Isäntäkasveista mustikassa sientä on havaittu selvästi eniten Suomessa. Jallin mukaan on kuitenkin vielä epävarmaa, kuinka alttiita muut isäntäkasvilajit ovat sienille.

– Paljon on esimerkiksi luonnonpuita tai varpukasveja, joita ei seurata niin tarkasti, koska niillä ei ole ihmiselle samanlaista merkitystä kuin marjoilla.

Jallin mukaan sienen tartuttamilta mustikkamättäiltä marjojen poimiminen ei ole vaaraksi ihmiselle.

– Ei suinkaan. Tämä on sillä tavalla lohdullinen tauti, että se tuhoaa solukkoa ainoastaan hävittämällä ja hyödyntämällä sitä.

Jallin mukaan mustikanlaikkupikarin kaltaisilla kasvintuhoajilla on vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, sillä luonnossa elää paljon muitakin eliöitä kuin ihminen, jotka hyödyntävät esimerkiksi mustikkaa.

Luonnontuotealan toimialayhdistyksen Arktiset Aromit ry:lle ei ole ainakaan vielä kantautunut tietoa mustikkalaikkupikari-sienen aiheuttamista tuhoista. Yhdistyksen luonnonmarjojen asiantuntijan Marjut Turtiaisen mukaan valtakunnallisesti marjasato näyttää tänä kesänä tavanomaiselta ja puolukan osalta jopa hyvältä.

– Sadoissahan esiintyy tietysti alueellista vaihtelua – jopa ihan metsikkökohtaisesti voi vaihdella riippuen olosuhteista, Turtiainen muistuttaa.

Etenkin Etelä-Savossa sato näyttää Turtiaisen mukaan hyvältä niin mustikan kuin lakankin suhteen.

Kukinnan ja pölytyksen onnistumisen kannalta olosuhteet ovat hyvät, kun vältytään hallalta, rankkasateilta sekä kovalta tuulelta. Jotta kukinta onnistuu, täytyy olla myös kosteutta.

– Esimerkiksi pohjoisessa ja Kainuussa lakka on kärsinyt kuivuudesta ja kylmyydestä, jolloin pölytys ei ole niin hyvin onnistunut.

Turtiaisen mukaan lakkasato alkaa olla nyt jo parhaimmillaan. Mustikan suhteen parhaimmat apajat olisivat luvassa heinäkuun lopulla. Puolukan sadonkeruuta saadaan puolestaan odotella loppukesään, elo–syyskuun vaihteeseen.