Keskusta on kadottanut ratkaisuja hakevan kansanliikkeen identiteetin, nuoret vaikuttajat kritisoivat
Miltä keskustan politiikka näyttää nuorten vaikuttajien silmin? Puolueen uudella sukupolvella on paljon sanottavaa puolueen nykytilasta.
Nuoret kritisoivat keskustan linjaa etenkin ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikassa. He toivovat niihin asialinjaa ja ratkaisukeskeisyyttä. Nuorten mielestä keskustan ei pitäisi hakea menestyksen reseptiä yhden asian ympärille rakentuvista puolueista.
He haluavat keskustan takaisin kansanliikkeeksi, jossa ylin valta on kentällä. Kriittisistä äänenpainoista huolimatta keskustassa vaikuttaminen tuntuu nuorille rakkaalta asialta.
Juho Korpela, 24, Lappajärvi, journalistiikan opiskelija Tampereen yliopistossa
”Olen Tampereen Opiskelevien Keskustalaisten puheenjohtaja, puoluevaltuutettu ja kunnanvaltuutettu. Kaikenlaista on näköjään kasautunut.
Olen kiinnittynyt puolueeseen nimenomaan keskustanuorten kautta. Siellä on monenlaista innostavaa toimintaa, ja samalla oppii myös kokouskäytännöt, joita emopuolueessa tarvitaan.
Jos olisin liittynyt ainoastaan puolueeseen enkä nuoriin, en olisi nyt tässä pisteessä. Keskustapiiri ei oikeastaan tarjoa muuta kuin byrokratiaa, vuosi- ja kevätkokouksia.
Aluepolitiikka on pääsyy siihen, että olen juuri keskustassa. Tasa-arvo on tärkeää, ja keskustassa se on paitsi ihmisten, myös alueiden välistä.
Ihmettelen, miksi keskustassa ei ole käyty läpi niitä virheitä, mitä tehtiin viime kaudella. Kansanedustajilta ei ole tullut hirveästi tilinpäätöksiä.
Viime kaudella meidän olisi pitänyt pystyä koko puolueena keskustelemaan hallituspolitiikasta, että onko se sellaista, mitä keskusta haluaa. Heti kauden alussa tehtiin isoja koulutusleikkauksia ja keskittämispäätöksiä esimerkiksi sairaaloiden kohdalla.
Aluepolitiikasta puhuminen jäi soten alle. Jos ministereitä kiersi maakuntien tilaisuuksissa, niin puhuttiin vain sotesta. Sitten oltiinkin lamaantuneita, kun sote kaatui.
Keskustanuoret yritti joitain asioita kritisoida. Pidin puoluevaltuustossa jonkun kriittisemmän puheen, ja sain kommenttia, että tällä tavalla homma menee pilalle. Minut leimattiin veneenkeikuttajaksi. Keskustelun tukahduttaminen oli pahinta.
Keskustajohtaja Juha Sipilän kanssa ei uskallettu olla eri mieltä, koska hän oli nostanut keskustan suosta. Toivon tulevan johtajan olevan enemmän kentän kanssa kosketuksissa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Puolueen kärkinimien joukon pitäisi myös laajentua.
Olisin halunnut, että linjavaalit olisi käyty jo reilu vuosi sitten Sotkamon puoluekokouksessa. Jonkun olisi pitänyt haastaa Sipilä ja vaatia visiota keskustan tulevaisuudesta.
Perustulotavoitteen omavaltainen sivuuttaminen oli hyvä esimerkki puoluejohdon ja kentän välisestä tyhjiöstä. Nyt keskustalla on puolustusministeri, ja suurin osa keskustalaisista on maanpuolustushenkisiä. Kansalaispalvelusmalli parantaisi sekä tasa-arvoa että maanpuolustusta.
Minut leimattiin veneenkeikuttajaksi.
Juho Korpela
Ilmastonmuutosta pitäisi lähestyä asioiden kautta eikä puhua jostain epämääräisestä tolkun vihreydestä tai realistisesta vihreydestä. En ole koskaan syttynyt sellaiselle.
Meidän ei pitäisi puhua vihreistä lainkaan vaan omasta linjastamme, siitä että hoidetaan kestävästi metsää, syödään kotimaista lihaa ja riistaa, korvataan öljy biotuotteilla.
Viestinnällinen kokonaiskuva puuttuu, omat linjamme ovat jääneet vähän hähmäisiksi. Esimerkiksi selkeää maahanmuuttolinjaa ei tunnu olevan, tai sitten se on kadonnut johonkin.
Toivon, että keskustasta tulee moderni, uudistava puolue ja järjestökoneistosta paljon kevyempi. Puoluekokoukset ovat toivottavasti jatkossakin isoja kansanjuhlia. Toivottavasti olemme tulevaisuudessa ketterä digitaalinen puolue jäsenkyselyineen ja materiaalipankkeineen.
Keskusta tarvitsee sekä konservatiiveja että liberaaleja. Kaikki mahtuvat saman katon alle, jos meillä on vahvat arvot ja politiikan kärjet.
Yhteisöllisyys erottaa meidät muista puolueista.”
Ari-Veikko Puska, 23, töissä porotaloudessa, Savukoski
”Moni tuli pyytämään minua ehdolle viime kuntavaaleihin, sukutaustani on keskustalainen. Olen nyt keskustan varavaltuutettu Savukoskella ja keskustanuorissa olen ollut aktiivisena sen pari vuotta.
Keskustan nykytilaan ei kai kukaan voi olla tyytyväinen. Ajattelen keskustan olevan kansanliike, jossa pystyy vaikuttamaan sisältäpäin. Tämä iso linja on hukassa.
Minun silmissäni keskustan ja muiden puolueiden ero on siinä, että muihin puolueisiin liitytään kannattamaan tiettyjä asioita ja tietynlaista politiikkaa. Keskustassa viesti on perinteisesti lähtenyt alhaalta ylös, kentän laaja tuki on ohjannut puoluejohtoa.
Keskusta on lähtenyt liikaa etsimään menestyksen reseptiä viime vuosien trendipuolueista kuten perussuomalaisista ja vihreistä. Keskusta yrittää uudistua tiettyyn muottiin, mikä on toiminut yksittäisten asioiden ympärille rakentuvissa puolueissa.
Viimeiset pari vaalikautta ilmastonmuutos ja maahanmuutto ovat dominoineet keskustelua, ja ne ovat hyvin paljon keskustan kenttää ja koko kansaa jakavia aiheita.
Keskustassa on nyt keskitytty siihen, kuinka vakavasti ilmastonmuutos tulisi ottaa, pitäisikö sitä pyrkiä torjumaan vai ei. Puolueen yksittäiset kansanedustajat ovat jopa puhuneet punavihreän kuplan pyrkimyksistä tuhota Suomi ja tavallisten kansalaisten elämän edellytykset ilmastonmuutoksen torjumisen vuoksi.
Luodaan siis vastakkainasettelua ihmisten välille sen sijaan, että pyrittäisiin miettimään laaja-alaisesti keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Ylisukupolvisuus on arvo, joka minua puhuttelee. Nuoria ja eläkeikäisiä ei kuitenkaan koeta enää yhtenä asioita edistävänä joukkona. Näkisin mielelläni enemmän sukupolvirajat ylittävää politiikkaa.
Yritetään olla ottamatta kantaa, mikä kaatuu nilkkaamme niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Ari-Veikko Puska
Pohjoismaissa keskustapuolueet nostavat suosiotaan. Kun ääriajattelu kärjistää keskustelua, ihmiset jäävät kaipaamaan ratkaisukeskeisyyttä. Keskusta ei nouse automaattisesti, mutta kysyntää on kyllä sille, mitä keskusta pohjimmiltaan on.
Keskusta näyttäytyy siltarumpu- ja maatalouspuolueena. Keskustan tulevaisuus riippuu siitä, saako se markkinoitua itseään keskustana.
Aluepolitiikkaa keskustan ei pidä unohtaa. Aluepolitiikka tarkoittaa kaikkien alueiden kehittämistä tasapainossa, siihen sisältyvät totta kai myös kaupunkiseudut.
Suivauttaa, ettei keskustalla ole minkäänlaista linjaa maahanmuuttokeskustelussa. Yritetään olla ottamatta kantaa, mikä kaatuu nilkkaamme niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Keskustaa syytetään yhtä aikaa leväperäisen maahanmuuton edistämisestä ja persujen larppaamisesta.
Maahanmuuttopolitiikassa pitäisi etsiä ratkaisuja esimerkiksi siihen, miksi ihmiset eivät kotoudu niin hyvin kuin oletettaisiin.
Mutta tässäkin kulminoituu tämän päivän poliittisen keskustelun henki. Ollaan puolesta tai vastaan sen kummemmin ajattelematta asioiden perimmäisiä syitä tai seurauksia. Somessa ääriajattelu on edukseen, keskustalainen maltillisuus jää herkästi jalkoihin.
Keskustan johtamiskulttuuri pitäisi viedä takaisin sille polulle, jolla ylin valta on kentällä. Peräänkuulutan myös sitä, että asioihin suhtaudutaan asioina eikä niiden tunteiden kautta, joita asiat herättävät.”
Eveliina Leskelä, 23, Oulu, luokanopettaja-opiskelija Oulun yliopistossa
”Minulla on perinteinen kepulainen tarina. Isäni on keskustalainen kuntapoliitikko, ja politiikka alkoi kiinnostaa itseänikin yläasteiässä.
Keskustan arvot tuntuivat omilta ja löysin ystäviä keskustanuorista, kaikki se tuntui luontevalta. Nyt olen keskustaopiskelijoiden liittohallituksessa.
Ihmisyys on minulle tärkein arvo keskustassa. Silloin mikään politiikan osa-alue ei ole toisen edellä, vaan aina lähdetään ihmisyydestä ja sen tarpeista.
Jos miettii vaikka aluepolitiikkaa, niin sekin on vahvasti sidoksissa siihen, että uskotaan yksilöön. On ihmisiä, jotka haluavat rakentaa elämää muuallekin kuin suuriin kaupunkeihin. Kaikessa politiikassa pitäisi kuunnella ihmistä itseään.
Viime aikoina keskustassa on mietitty liikaa esimerkiksi taloutta, ja siinä on unohtunut ihmisyys sekä koulutus ja sivistys. Haluaisin, että tulevina vuosina painotettaisiin enemmän sitä, että keskusta on oikeasti koulutuksen ja sivistyksen puolestapuhuja.
Tiede- ja kulttuuriministerin salkku on hyvä alku, mutta tulevaisuudessa keskustan täytyy ehdottomasti saada opetusministeri. Meidän täytyy huolehtia koulutuksen alueellisesta saavutettavuudesta ja huomioida ihmisten erilaiset lähtökohdat.
Eduskuntavaaleissa tullut raju tappio oli oikeastaan yllätys – ehkä se johtuu siitä, että sitä elää itse niin vahvasti keskustakuplassa. Odotettavissa tietysti oli, että raskaan vastuun jälkeen tulee alamäki.
Jos mietin viime hallituskautta ja työllisyyslukuja, niin nostan Juha Sipilälle hattua kovan työn tekemisestä. Jokin siinä keskustalta kuitenkin unohtui, ehkä juuri se ihmisyyden ajatteleminen.
Keskustan kannatuslukujen vuoksi tulee pohdittua, mihin tämä puolue on menossa. Me tällä hetkellä puolueessa vaikuttavat ihmiset olemme niitä, jotka voivat tehdä puolueesta houkuttelevan. Meistä itsestämme lähtee se, millaista kuvaa luomme keskustasta.
Keskustassa hienoa on yhteisöllisyys.
Eveliina Leskelä
Aina puhutaan, että keskustassa on katto korkealla ja seinät leveällä. Se pitäisi muistaa varsinkin silloin, kun päätetään niistä vaikeista, keskustalaisia jakavista asioista.
Toisen ihmisen näkökulmat pitää huomioida, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omat. Kannattaa miettiä, mitkä asiat siihen toisen ihmisen näkemykseen vaikuttavat.
Politiikan keskustelukulttuuri korostaa ääripäitä. Ollaan joko konservatiiveja tai liberaaleja, kaupunkilaisia tai maalaisia. Miksi pitää luoda sellaista vastakkainasettelua sen sijaan, että kuuntelisimme toinen toisiamme?
Keskustassa vaikuttaminen tuntuu rakkaalta asialta. Toivottavasti olen aktiivinen puolueessa vielä vuosikymmenien päästä.
Keskustassa hienoa on yhteisöllisyys ja ajatus siitä, että kaikista lähtökohdista voi ponnistaa niin korkealle kuin haluaa.
Haluan oman kotiseudun, Suomen ja miksei koko maailman asiat niin, että kaikilla on uskoa tulevaisuuteen.”
Senja Keränen, 26, Helsinki, restonomi, vuoropäällikkö
”Löysin tien keskustaan viime keväänä. Se onkin hauska tarina. Olin tarjoilijana ravintolassa, jossa Tuomo Puumala, Annika Saarikko ja Antti Kaikkonen olivat syömässä.
Puhun Kainuun murteella, ja Tuomo kysyi, mistä olen kotoisin. Aloimme jutella kaikenlaista, ja lopulta he värväsivät minut eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsingin listalle.
Olin tietysti otettu. Politiikka on aina kiinnostanut. Minulla oli jo kokemusta opiskelijapolitiikasta, mutta ei puolueessa vaikuttamisesta. Keskusta on kuitenkin aina ollut omalta tuntuva puolue juurieni vuoksi.
Eduskuntavaalikampanja oli antoisa ja avartava kokemus, tutustuin moniin ihmisiin. Mutta ennen kaikkea huomasin, millainen fiilis ihmisillä on keskustasta täällä pääkaupunkiseudulla.
Tosi paljon tuli sellaista kommenttia, että olisin hyvä tyyppi ehdokkaana, mutta keskusta ei ole se oma juttu. Se tuli vähän puskista, en tiennyt missä mittakaavassa tällainen asenne on.
Keskusta on täällä vaikeasti lähestyttävä puolue.
Minulla on vähän ulkopuolisen näkemys näihin asioihin, koska olen ollut mukana niin vähän aikaa. Suurin ongelma on mielestäni kuitenkin siinä, että keskusta nähdään maalaispuolueena.
Brändäykseen pitäisi sijoittaa aika paljon. Olisi tärkeää, että täällä vaikuttavilla keskustalaisilla olisi yhteneväinen linja, jonka takana seisotaan. Puolueella pitäisi olla helppo sanoma, johon ihmiset voisivat samaistua.
Keskustan arvot ovat vaikeita hahmottaa ja ymmärtää, niitä on vaikea selittää vaalikentillä. Mahtipontisuutta saa olla, mutta arvot voisivat olla maanläheisemmin ilmaistuja.
Ehdokkaana arvot piti ensin sisäistää itse ja katsoa, mitä niistä saa irti ja miten niitä voi heijastaa itsensä kautta.
Keskusta voisi yrittää olla hieman nuorekkaampi ja kaikille avoin puolue.
Senja Keränen
Kotimainen ruoka, ruuantuotanto ja ravintola-ala ovat lähellä sydäntäni. Suomalainen ruoka sitoo keskustaa loogisesti koko Suomi -teemaan. Keskustan pitäisi keskittyä enemmän kotimaan matkailuun ja paikalliseen ruokaan.
Suomi on kulttuurillisesti laaja, täällä on paljon nähtävää. Matkailuun kuuluu tietysti myös ruoka, ja Suomessa kasvatetaan itse melkein mikä vain raaka-aine. Matkailua hyödynnetään vähän, mikään puolue ei ole ottanut sitä omakseen.
Kaveriporukassani on paljon vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajia. Keskustalaisuuteni on herättänyt ihmetystä, se on ollut myös hauska jutun aihe. Olen saanut perusteltua puoluevalinnan hyvin – se on sukujuurieni vuoksi ihan luonnollinen.
Keskustassa vetoavia arvoja ovat myös heikommista huolehtiminen ja ihmisten itsenäisyyteen kannustaminen.
Sain vannoutuneen Rkp:n kannattajan äänestämään minua, kun keskustelimme pitkään yhteneväisistä ajatuksista. Ihmisten käännyttäminen on siis mahdollista, mutta se vaatii tällä hetkellä tosi paljon.
Keskusta voisi yrittää olla hieman nuorekkaampi ja kaikille avoin puolue. Toivon ja uskon kyllä, että keskustan kannatukselle pääkaupunkiseudulla on jotain tehtävissä.
Helsinkiläistä yli puolet on muualla syntyneitä. Kyllä heitä kiinnostaa, mitä muilla paikkakunnilla ja heidän entisillä kotipaikkakunnillaan tapahtuu.”
Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaassa 6.9.2019. Suomenmaan voit tilata täältä .