Ex-kansanedustaja Jarva ei halua olla populisti: "Ottaa päähän, että ihmiset ovat median ja somehuutajien varassa"
Kun eduskuntavaalien musertava tulos alkoi vaali-iltana olla varma, paltamolainen Marisanna Jarva ajatteli, että näin on tarkoitus.
Harmitti ja väsyttikin, mutta tukijoukkojen pettymys oli hänen omaansa suurempi.
– He olettivat, että ensimmäinen kauteni eduskunnassa saa jatkoa, hän kertoo.
Myös monet kollegat ihmettelivät, miten näin saattoi käydä.
Jarva itse oli kuitenkin varautunut putoamiseen.
– Riski oli olemassa. Kainuussa oli kolme vahvaa ehdokasta. Pidin mahdollisena, ettei kukaan saa riittävästi ääniä. Vaalimatematiikka on sellaista.
Jarva on tyytyväinen omaan työhönsä eduskunnassa.
– Viime kaudella saatiin niin monia asioita eteenpäin. Valtio vahvisti tasapainoista aluekehitystä ja panosti esimerkiksi Kainuuseen ennätysmäisen paljon.
Populisti Jarva ei halua olla. Hänestä on tärkeämpää tehdä asiat oikein ja niin kuin on välttämätöntä. Ensisijaisesti ei pidä miettiä sitä, miltä päätökset näyttävät tai mitä ne tarkoittavat keskustan kannatukselle.
Välillä ottaa päähän se, miten vahvasti ihmiset ovat median ja somen nopeimpien huutajien varassa. Ei jakseta ottaa selvää tai kysellä päättäjiltä taustoja ja perusteita. Politiikkojen puheet leimataan valheeksi.
– Ennemmin uskotaan jonkun toisen puolueen propagandaa vaikka siitä, että tuloerot kasvavat, Jarva huokaa.
Hieman katkeralta tuntuivat myös ihmisten haukut siitä, jos ei näkynyt istuntosalissa televisioinnin aikana tai siitä, ettei käyttänyt kyselytunnilla puheenvuoroa.
– Moni ei tiedä, että työryhmät istuvat ja tapaamisia on sovittava istuntojenkin aikana. Tai että kyselytunnilla kysymykset on sovittu etukäteen ja puheenvuoroa ei hallituspuolueiden riviedustajille juuri myönnetä. Tästä huolimatta olin useimmin puheenvuoroja käyttäneiden ryhmän edustajien joukossa.
Jarvan mielestä sitäkin voisi miettiä, miten tehokasta työntekoa se on, että yksi puhuu ja 199 kuuntelee.
– Oli asiasta enää tarvetta keskustella tai ei, istuntosalissa istumista pidetään Suomessa hyvän päättäjän mittarina. Mallia olisi syytä katsoa muiden maiden parlamenteista, joissa osallistumisen tarvetta keskusteluihin on mietitty osaamisen ja järkevän työnjaon kannalta eikä tilastojen kaunistamiseksi lehtiä ja äänestäjiä varten.
Hänellä ei ole viime kauden hallitusporukasta mitään pahaa sanottavaa. Muuallakin maailmassa ihmetellään, miten Suomi pääsi nousemaan niin nopeasti kuopastaan.
– Me teimme likaisen työn. Sen ansiosta voidaan nyt lisätä varoja ihmisten tukiin ja muihin kohteisiin, vaikka tuhlailuun ei varaa olekaan.
Kulissien takana keskustan ryhmän toimesta saatiin Jarvan mukaan monta asiaa väännettyä oikeille jengoille.
– Sellaisia, joista muuten olisi tullut alueille katastrofeja, hän selventää.
– Mutta niistä ei voinut puhua julkisesti. Keskusta otti pataan tai hiljeni asioista, joissa usein saimme torpattua pahemman vaihtoehdon vaikkapa koulutukseen tai opintotukeen liittyen.
Kuluneet neljä vuotta olivat nuorelle perheenäidille monella tavalla haastavia. Lapset olivat mukana Helsingissä osan ajasta, mutta se ei ollut yksinkertainen järjestely. Eduskunnassa on vähän lapsiperheellisiä edustajia. Etenkin pohjoisesta Suomesta heitä oli vain muutama.
– Hoitopaikkoja ei saanut kaupungista iltaisin ja eduskunnassa ei ollut tilaa, jossa lapset olisivat voineet olla edes palaverin tai äänestysten ajan, Jarva harmittelee.
Kun puoliso oli lapsista kokopäivävastuussa, ongelmaa ei tietysti ollut, mutta se vaati toisen urasta luopumista.
– Syntyvyydestä keskusteltaessa olikin ironista kokea päättäjänä ja vanhempana, miten heikosti perheen ja työn yhdistämistä tuetaan. Lapsiystävällinen Suomi on tässä suhteessa vielä sanahelinää.
Töitä kansanedustajalla oli valtavasti. Puhelin ja viestikanavat lauloivat myös viikonloppuisin ja istuntovapailla. Ihmisille piti vastata pian. Päivät venyivät pitkiksi ja unet jäivät vähiin. Liikunnallekaan ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Ja vaikka miten uurasti, sekä kotiin että töihin tuli säännöllisesti vihapostia.
– Olen katsonut vierestä puoli vuosisataa yritystä pyörittäneiden vanhempien arkea ja ollut itsekin päätoiminen yrittäjä. Sekin on töisevää, mutta ei niin kovaa hommaa kuin ammattipäättäjänä olo, Jarva vertaa.
Hän korostaa kuitenkin, että työssä oli paljon sellaista, mistä hän tykkäsi. Asioiden selvittäminen ja niiden vieminen eteenpäin, ihmisten huolien kuunteleminen ja niissä auttaminen tuntuivat tärkeältä ja motivoivalta.
Vaalien jälkeen elämä on rauhoittunut.
– Oman hyvinvoinnin kannalta oli hyvä, että vaalit menivät näin. Nyt vasta tajuaa, miten väsynyt olen ollut.
Jarvasta tuntuu ihmeellisestä, että viikonloput, juhlapyhät ja loma-ajat ovat oikeasti vapaata.
– Saan tehdä omia suunnitelmia, hoitaa lasten asioita ja tehdä rakennusprojekteja, maalaushommista tavoitettu ex-kansanedustaja ihastelee.
Hän aikoo rauhassa katsella töitä. Aviomies voi vuorostaan keskittyä omaan uraansa ja pystyi ottamaan vastaan unelmatyön.
Jarvalle on jo tullut työtarjouksia. Työvoimapulan vaivaamassa maakunnassa on paljon mahdollisuuksia. Omassa yrityksessäkin on tekemistä juuri nyt.
Tärkein tavoite hänellä on kuitenkin saada niin omakotitalo kuin itsensä hyvään kuntoon ja nauttia ajasta läheisten kanssa.
– Kroppa kiittää ja painossakin näkyy jo, kun on voinut nukkua ja liikkua, Jarva iloitsee.
Perheen 5- ja 7- vuotiaat pojat Samuel ja Mikael ovat onnellisia, kun äidin kanssa voi vain olla kiireettä tai touhuta asioita yhdessä.
Jarva ei ainakaan nyt tähyä seuraaviin eduskuntavaaleihin.
– Oma panos on annettu ja tavoitteet menivät läpi. Muitakin töitä on olemassa, hän kuittaa.
Vaikka toisaalta. Eihän sitä koskaan tiedä.
Suomenmaan juttusarjassa käydään läpi eduskunnasta vuonna 2019 pudonneiden keskustan entisten kansanedustajien kuulumisia.