Rinteen "uusi punamulta " aikoo näyttää kykynsä – näitä kannattaa seurata budjettiriihessä
Mihin pääministeri Antti Rinteen (sd.) vielä vähän paineistettu viiden puolueen kokoonpano pystyy, kun talouden realiteetit tuodaan pöytään?
Se nähdään pian. Hallituksen kesän kynnyksellä valmistuneessa ohjelmassa moneen kirjaukseen jäi vielä väljyyttä, ja nyt osa niistä pitää kirkastaa konkreettisiksi päätöksiksi. Neuvotteluja ja niiden tuloksia seuratessa kannattaa kiinnittää muun muassa näihin asioihin:
Työllisyystoimet: Hallituksella on kovat paineet työllisyyden saamiseksi ja pitämiseksi 60 000 uuden työpaikan kasvu-uralla 75 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseksi, kun talouskasvu hiipuu. Ellei tämä onnistu, monet vaalilupaukset ja hallitusohjelmassa sovitut uudistukset uhkaavat jäädä tyhjän päälle tai myöhemmin peruttaviksi ja leikattaviksi.
Työmarkkinajärjestöjen kolmikantaisista työryhmistä ei kuitenkaan ole luvassa merkittäviä esityksiä vielä budjettiriiheen. Työllisyyspoliittiset uudistukset jäänevät hallituksen omien ”pehmeiden” toimien, kuten palkkatuen tehostamisen varaan.
Vihattu aktiivimallin leikkurikin puretaan vasta myöhemmin syksyllä, kun sen vaikutuksista teetetty selvitys valmistuu.
Yritystuet: Jari Partasen valtiosihteerityöryhmältä on tulossa 100 miljoonan euron ehdotus yritystukien karsimiseksi. Loppuuko matkailuautojen suosiminen verotuksessa, lähteekö työnantajan koulutusvähennys?
Määrärahat: Korkeakoulujen määrärahojen jaksotuksesta syntyi budjettineuvottelujen isoin julkinen kiista, kun valtiovarainministeriö elokuussa julkisti oman budjettiehdotuksensa
VM olisi nostanut korkeakoulujen lisärahoituksen sovittuun 60 miljoonaan vasta vaalikauden lopulla ja antanut ensi vuodelle vain 15 miljoonaa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kiista olisi sovittu, ja 60 miljoonalla lähdetään.
Toinen isompi kiista on koskenut luonnonsuojelun määrärahoja, joita varsinkin vihreät ovat pitäneet alimitoitettuna hallitusneuvotteluissa sovittuun 100 miljoonan korotukseen nähden. Tämäkin kiista lienee hiottu sileäksi.
Toisin kuin edeltävien vuosien budjettineuvotteluissa, tällä kertaa maataloudelle ei ole tarvinnut vääntää kriisipakettia satovahinkojen vuoksi. MTK on kuitenkin jo kysellyt hallitusohjelmassa luvattuja maatalouden 130 miljoonan euron kehittämisrahoja.
Hallituskemia: Rinteen viiden puolueen hallituksen alkutaival on ollut harvinaisen sekava. Keskusta ja vihreät olivat kesällä toistensa kimpussa vähän väliä, ja jotkut keskustalaiset ovat yrittäneet välillä seistä toisella jalallaan oppositiossa.
Rinne on myös itse hämmentänyt pakkaa ”ampumalla jonkun raketin ilmaan joka päivä”, kuten muuan kokenut opposition kansanedustaja asian ilmaisi.
Keskustan osalta puheenjohtajan vaihtuminen rauhoittanee tilannetta. Keskustan uusi puheenjohtaja Katri Kulmuni korosti jo linjapuheessaan keskustan sitoutumista punamultayhteistyöhön.
Budjettiriiheen on varattu kaksi päivää, mutta hallitus pyrkii luultavasti suoriutumaan neuvotteluista päivässä. Kiistat on tälläkin kertaa pyritty lakaisemaan pöydältä etukäteen niin tarkoin kuin on mahdollista.
Keskusta: Hallitusneuvotteluissa kuitatut keskustan kynnyskysymykset eivät ole vielä mitään uudistuksia ja parannuksia vaan pelkkiä torjuntavoittoja. Rankan vaalitappion jälkeen hallitusvaltaan taipuneella keskustalla on paineita profiloitua budjettiriihessä muun muassa perhepoliitikassa, koulutuksessa ja Kulmunin leipälajissa aluepolitiikassa.
Budjettiriihi tuo hallitukselta konkreettisia kansalaisten arkea koskevia asioita keskusteluun ja prosessiin. Hallituksen ensimmäisinä kuukausina keskustalle ei ollut aina oikein puhelinnumeroa, mutta uuden keskustajohtajan odotetaan nyt kertovan joka päivä, mikä keskustan kanta mihinkin päivänpoliittiseen hallitusasiaan on.
Mika Lintilä: Keskusta vetää ensimmäistä kertaa sitten syksyn 1986 budjettineuvotteluja valtiovarainministeripuolueena. Valtiovarainministeri Mika Lintilä on sisäistänyt tehtävään kuuluvan nuukan kirstunvartijan roolin perinteitä kunnioittaen ja myös pääministeri Rinteeltä tunnustusta saaden.
Politiikan tarkkailijoita on jäänyt vielä askarruttamaan, saako Lintilän keltainen kirja jatko-osia vai joutuuko hän jossain vaiheessa luovuttamaan rahaministerin paikkansa puolueensa puheenjohtajalle.
Välttämätöntä se ei toki ole: esimerkiksi Johannes Virolainen johti keskustapuoluetta siltä tuolilta, mille kulloinkin sattui istumaan.