"Alan vaihtaminen on Suomessa tosi vaikeaa" – Työllisyyspalveluita odottaa iso uudistus
Kun Jaana Saramies, 33, jäi työttömäksi reilu vuosi sitten, hän oli hoitovapaalla.
Taloushallinnon parissa uransa tehneen kauppatieteen maisterin mielenkiinnon kohteet olivat vuosien saatossa muuttuneet, ja työn ohessa hankittu lisäkoulutus antoi eväitä uusille urasuunnitelmille.
– Kyselin, mitä tehtäviä silloisella työnantajalla olisi ollut tarjolla, ja totesimme työnantajan kanssa yhdessä, että ehkä on parempi, että päätämme työsuhteen siihen. Se oli minulle ihan ok, Saramies kertoo.
Saramies ei kokenut työttömyyden alkaessa suurta mullistusta arjessaan hoitovapaaseen verrattuna.
– Aluksi olin ihan innoissani, että ihanaa, uusia tuulia.
Työttömyyden pitkittyessä kuukausiksi tunteet kulkivat vuoristorataa.
– Huomasin, että töitä on oikeasti tosi vaikeaa löytää. Alan vaihtaminen, edes pieni sivuttaissuuntainen liike, on Suomessa tosi vaikeaa.
Saramies onnistui pääsemään pitkälle rekrytointiprosesseissa, usein kolmen kärkeen. Mutta ei kuitenkaan tullut valituksi.
– Kyllähän se syö. Se kertoo, että olet ihan hyvä, mutta et kuitenkaan riittävän hyvä.
Huomasin, että töitä on oikeasti tosi vaikeaa löytää.
Jaana Saramies
Ensikosketus valtion työvoimahallinnon kanssa oli Saramiehen postiluukusta työttömyyden alkuvaiheessa tipahtanut kirjekuori, jossa vaadittiin lisäselvitystä netissä tehtyyn työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumiseen.
– Se oli vähän nihkeä alku ja tuntui byrokraattiselta. Asia olisi ollut helpompi hoitaa sähköpostilla tai puhelimitse. Vastasin siihen tyyliin yhdellä lauseella, ja se oli siinä.
Sen jälkeen yhteydenpito oli harvinaista, mutta asiallista. Saramies kertoo käyttäneensä TE-toimiston palveluista työnhaun ohjausta.
– Henkilö katsoi ansioluetteloni ja työhakemuksia läpi ja antoi pari vinkkiä. Kyllä niistä aina jotain irti saa.
Suomen TE-toimistojen kirjoilla oli lokakuun 2017 lopussa yhteensä 272 500 työtöntä työnhakijaa. Se on 56 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Kaiken kaikkiaan työnhakijoita oli lokakuun lopussa 583 522 ja avoimia työpaikkoja 38 929.
Vaikka työttömyyden suunta on Suomessa viimein kääntynyt laskuun, se on edelleen selvästi yli EU:n keskiarvon.
Onko korkea työttömyys merkki työvoimahallinnon epäonnistumisesta ja uudistustarpeesta?
Erikoistutkija Simo Aho Tampereen yliopistosta väittää, että TE-palveluita uudistamalla yritetään välillä saada aikaan asioita, joita ne eivät voi ratkaista.
Hänen mielestään työvoimahallinnon uudistuksia on 90-luvulta lähtien tehty liiankin kanssa.
– Edellistä uudistusta ei olla ehditty saada valmiiksi, kun seuraava on alkanut.
Aho muistuttaa, että lopulta työttömyyttä ei ratkaista hallinnon uudistuksilla.
– Kapitalistisessa markkinataloudessa työttömyys riippuu ennen kaikkea yritysten työvoiman tarpeesta, ei valtionhallinnosta.
Työttömyyden poistamisen sijaan TE-palveluiden tehtävä onkin Ahon mukaan auttaa työnhakijoita ja työpaikkoja löytämään toisensa, huolehtia työttömäksi jääneiden ihmisten osaamisesta sekä toimia ”sosiaaliturvapoliisina” eli varmistaa, että työttömyystukea saavat ihmiset täyttävät lain heille määräämät velvollisuudet.
Taloussuhdanteita pysyvämmin työvoimahallintoa haastaa työelämän muutos.
Työvoimapolitiikan asiantuntija Robert Arnkil Arnkil Dialoquesista sanoo, että ennen työttömyys syntyi esimerkiksi ison tehtaan lakkauttaessa toimintansa.
Niinpä työnhakijat olivat taustaltaan melko samankaltaisia ja heille voitiin tarjota yhteneväisiä palveluita.
Nykyään työnhakijoiden tilanteet ovat Arnkilin mukaan aiempaa vaihtelevampia.
Hänen mielestään nykyisessä työelämässä tarvittaisiin yksilölle räätälöityjä palveluita ja hyvää monialaista yhteistyötä ja kumppanuutta.
– Tällaisten palveluiden tuottaminen vaatisi aiempaa enemmän resursseja. Työvoimapalveluiden resursseja on kuitenkin Suomessa koko ajan pienennetty ja henkilöstön määrää vähennetty radikaalisti, Arnkil sanoo.
Kehitysjohtaja Elisabet Heinonen työ- ja elinkeino-ministeriöstä myöntää, että henkilökohtaiset palvelut ja pieni henkilöstömäärä ovat hankalasti yhdistettävissä.
Hän vakuuttaa kuitenkin, että tavoitteena on kehittää TE-palveluita asiakaslähtöisemmiksi ja vaikuttavammiksi.
– Uudistuksissa lasketaan paljon digitalisaation varaan, hän kertoo.
Heinosen mukaan tulevaisuudessa monet niistä asioista, joita tällä hetkellä hoidetaan kasvokkain tai puhelimitse TE-virkailijoiden kanssa, hoituvat netissä.
Tavoitteena on, että työnhakija voisi selvittää oman osaamisensa esimerkiksi netissä tehtäviä testejä tekemällä, ja kun työnantaja ilmoittaa osaamista vastaavan avoinna olevan työpaikan, siitä napsahtaa ilmoitus puhelinsovellukseen.
Kaikki tämä hoituu automaattisesti, jolloin TE-palveluiden työntekijät pääsevät käyttämään aikaansa rutiiniasioiden sijaan niiden ihmisten palvelemiseen, jotka henkilökohtaista palvelua eniten tarvitsevat.
Uudistuksissa lasketaan paljon digitalisaation varaan.
Elisabet Heinonen
Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan Työmarkkinatori-nimistä verkkosivua, joka saattaa tulevaisuudessa mahdollistaa kaiken tämän.
Hankejohtaja Mikko Rantahalmeen mukaan helmikuussa lanseerattavasta Työmarkkinatorin ensimmäisestä osiosta – Työmarkkinatorin hakupalvelusta – on kuitenkin matkaa sähköiseen palveluun, joka korvaisi tapaamiset TE-virkailijoiden kanssa.
– Tähän liittyy myös TE-hallinnon asiakkuudenhallintajärjestelmän ja sen sähköisten asiointipalvelujen kokonaisvaltainen uudistus vuoteen 2020 mennessä, Rantahalme sanoo.
Työmarkkinatorin ensimmäinen versio on osaamiseen perustuva hakupalvelu.
Siinä työnhakijat luovat itsestään osaamisprofiilin ja työnantajat ilmoittavat työpaikkailmoituksissaan, mitä osaamista tehtävä vaatii.
Digipalvelu yhdistää osaavat tekijät ja heille sopivat pestit toisiinsa.
– Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä saamme Työmarkkinatorille mukaan kaikki Suomessa työpaikkoja välittävät julkiset ja yksityiset toimijat, Rantahalme sanoo.
Hankejohtajan mukaan ajatus on, että Työmarkkinatorilla työnhakija saisi laajan kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia hänen osaamiseensa perustuen on tarjolla.
Lisäksi sivustolle kootaan ajan mittaan erilaisia osaamisen tunnistamista tukevia palveluita kuten testejä ja pelejä.
Työmarkkinatorin lopullinen sisältö riippuu siitäkin, millaisia palveluita TE-palveluiden tulevaisuuden järjestäjät, maakunnat, päättävät rahoittaa.
Hallitus nimittäin valmistelee parhaillaan jättiuudistusta, jossa valtion ELY-keskukset ja TE-toimistot lakkautetaan ja niiden tehtävät siirretään vuonna 2020 maakuntien vastuulle.
Uudistuksessa kootaan yhteen yrityksille ja työnhakijoille suunnatut palvelut niin sanotuiksi kasvupalveluiksi.
Jatkossa on siis maakuntien vastuulla arvioida työnhakijan palveluiden tarve ja varmistaa, että alueella on tarjolla tarvittavat TE-palvelut.
Maakuntien ei ole kuitenkaan tarkoitus itse tuottaa palveluita, vaan niiden pitää ensisijaisesti ostaa ne muilta toimijoilta: kunnilta, järjestöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä.
Maakunnat voivat myös päättää järjestää palveluita kuntayhtymävetoisesti.
Arnkilin mielestä hallituksen suunnitelmissa on riskinä, että Suomi heittäytyy liian vauhdilla markkinavetoiseen malliin.
Hänen mukaansa kansainväliset esimerkit Australiasta, Hollannista ja Britanniasta kertovat, että ongelmaksi voi silloin tulla yritysten kermankuorinta, joka jättää vaikeimmin työllistyvät ihmiset vaille heidän tarvitsemiaan palveluita.
Lisäksi mallilla haetut uudet innovatiiviset käytänteet eivät välttämättä leviä, kun yritykset piilottelevat liikesalaisuuksiaan.
Arnkil korostaakin, että palveluntarpeen arviointi ja palveluiden laadun seuranta täytyy pitää julkisissa käsissä.
– Ei saa tehdä niin, että heitetään palvelut markkinoille ja sitten ollaan huuli pyöreänä, että miten niiden kanssa pärjätään.
Ihmisiä ja yrityksiä lähellä oleva järjestäjä tuntee alueensa tilanteen.
Marja-Riitta Pihlman
Ylijohtaja Marja-Riitta Pihlman työ- ja elinkeinoministeriöstä vakuuttaa, että uudistuksen valmistelijat ovat tutustuneet kansainvälisiin kokemuksiin.
Hänen mukaansa tärkeintä on, että maakunnat ovat valtiolta niille siirtyvien tehtäviensä tasalla ja osaavat määritellä millaisia palveluita ne hankkivat ja mihin hintaan.
– Valmistelussa on kiinnitetty huomiota siihen, että maakunnat ottavat järjestäjän tehtävät vakavasti.
Kun järjestelmä toimii, hallinnolla ei ole lopulta kauheasti merkitystä.
– Olipa palvelun tuottaja yksityinen tai julkinen tai näiden yhdistelmä, asiakkuuden alkuun on saatava hyvä yhteistyösuhde, asiakaslähtöinen palvelutarpeen arviointi ja työllistymissuunnitelma, Arnkil sanoo.
Kehitysjohtaja Elisabet Heinonen työ- ja elinkeinoministeriöstä muistuttaa, että erityisesti vaikeasti työllistyvien kannalta tärkeää on, että työllistämispalvelut tekevät yhteistyötä esimerkiksi yritysten, koulutuksen järjestäjien ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
Alueellisten toimijoiden yhteistyössä piilevät myös maakuntapohjaisten TE-palveluiden mahdollisuudet.
– Ihmisiä ja yrityksiä lähellä oleva järjestäjä tuntee alueensa tilanteen. Lisäksi TE-palveluiden ja sote-palveluiden välille voi syntyä yhteistyötä, ylijohtaja Pihlman sanoo.
Eri toimijoiden yhteistyötä edistäviä hankkeita on parhaillaan käynnissä alueellisina kokeiluina eri puolilla Suomea.
Esimerkiksi Pirkanmaalla kymmenessä kunnassa käynnissä olevassa kokeilussa alueen kunnat tuottavat työllisyys ja TE-palvelut niille kuntansa työttömille asukkaille, joilla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan.
Tampereen kaupungin työllisyyspalvelujen ohjelmajohtajan Regina Saaren mukaan kokeilu on tärkeä, koska kunnat käyttävät paljon rahaa työllisyyspalveluihin ja järjestävät ammatti- ja lukiokoulutuksen.
– Palveluihimme ei ole aiemmin välttämättä saatu asiakkaita, koska TE-palveluissa ei ole ollut resursseja ohjata heitä eteenpäin.
Kokeilun osana on muun muassa yhdistetty Tampereen seudun ammattiopiston ja työllisyyspalveluiden toimintoja.
Saaren mukaan mallilla on tarkoitus ennaltaehkäistä nuorisotyöttömyyttä.
– Usein nuorten työllistymiseen liittyvät haasteet alkavat jo koulussa. Haluamme tukea oppilaitoksia ja luoda malleja, joilla nuorille luotaisiin nopeita työllistymisvaihtoehtoja.
Kokeilussa voidaan esimerkiksi myöntää nuorille palkkatukia suoraan oppilaitoksessa sen sijaan, että ne kiertäisivät vielä jonkun muun viranomaisen kautta.
Koulutusalajohtaja Tuula Hoivala kertoo, että nuorten lisäksi oppilaitosyhteistyö hyödyttää työttömiä työnhakijoita.
Kokeilussa on esimerkiksi hankittu työttömille työharjoittelupaikkoja alueen yrityksissä ja räätälöity niiden oheen työllistymistä tukevia lyhyitä koulutusohjelmia.
– Lisäksi työllisyyspalveluiden henkilöstöä on siirtynyt työskentelemään Tampereen seudun ammattiopiston tiloihin, jotta kynnys koulutuksen ja työllisyyspalveluiden välillä madaltuu, Hoivala kertoo.
Kaikki työnhakijat eivät tarvitse kädestä pitämistä. Jaana Saramies työllistyi lopulta ilman viranomaisten apua.
Tukea matkalla tarjosi Piilo-osaajat niminen yhteisö, jonka Saramies perusti Tampereen Mothers in Business ry:n (MiB) kautta tapaamansa Elina Pahtan kanssa.
Yhteisön jäsenet kertovat Piilo-osaajien nettisivuilla omasta osaamisestaan sekä tuottavat yhteisön blogiin ja someen työelämään liittyvää sisältöä.
Sittemmin 18 ihmisen yhteisöksi kasvaneiden piilo-osaajien tarkoitus ei ole olla pelkästään työttömien työnhakijoiden juttu, vaan kanava kaikenlaiseen oman osaamisen esille tuomiseen ja uusien haasteiden löytämiseen.
– Nykyaikana työmaailmassa pärjääminen ja eteenpäin meneminen vaatii tietynlaista työidentiteettiä ja henkilökohtaista osaaja-brändiä, Pahta kuvaa piilo-osaajien tausta-ajatusta.
Saramies kannustaakin työttömiä lähtemään rohkeasti ihmisten ilmoille ja liittoutumaan yhteen muiden uusia haasteita etsivien ihmisten kanssa.
– Työnhaku on tosi yksinäistä puuhaa, eikä omasta lähipiiristä välttämättä löydy ihmisiä, joiden kanssa voisi jakaa kokemuksia.
TE-hallinnolta Saramies toivoo sitä, että se tunnustaisi piilo-osaajien kaltaisten vapaaehtoisprojektien merkityksen. Piilo-osaajien aikana yhteisön osaajista seitsemän on työllistynyt.
Saramiehen mielestä TE-virkailijoilla saattaa olla liian kapea käsitys siitä, millainen toiminta on oikeanlaista, kannustettavaa tai edes hyväksyttävää oman työllistymisen edistämistä.
– Itse toivon, että TE-toimistoissa tunnistettaisiin, että esimerkiksi vapaaehtoistyöstä on hyötyä, eikä mentäisi liian mekaanisiin ratkaisuihin, joissa vaaditaan esimerkiksi tiettyä hakemusmäärää kuukaudessa oman aktiivisuuden todistamiseen.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 8.12. Lehden voi tilata täältä .