"Kaupunkimaalainen" on hauska identiteetti
Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni luonnehti itseään lehtihaastattelussa ”kaupunkimaalaiseksi” (Ilta-Sanomat 2.11.).
”Kaupunkimaalaiseksi” – tai toisin päin ”maalaiskaupunkilaiseksi” – tuntee itsensä varmasti moni muukin keskustalainen.
Kulmuni perusteli näin:
”On opiskeltu korkeakouluissa kaupungin sykkeessä, käyty vaihdossa ja matkusteltu maailmalla, mutta sitten kuitenkin on juuria, kesämökkejä ja muita paikkoja maalla. Helsingissä on juhannuksena aika hiljaista. Luulen, että se kertoo siitä, että aika moni sukupolvestani on kaupunkimaalainen.”
Siis juuria, kesämökkejä ja muita paikkoja… Vanhempien, isovanhempien tai suvun kotiseutuja, metsästysmaita ja kalavesiä, eräretkien kohteita, laskettelurinteitä…
Maallahan ne kaikki ovat. Ja maaseutuun liittyy vahvasti kasvava kaupunkilainen viljelyharrastuskin kasvimaineen.
Mutta yhtä lailla kaupungin valoissa on lumonsa. Tapahtumat, kaupat, puistot, opiskelumahdollisuudet, elämisen näennäinen helppous… Maailmallekin mennään yleensä pääkaupungin kautta.
Varmasti tätä kaikkea myös maalainen arvostaa.
Pientä maata ei kannata jakaa olemattomilla aitauksilla toisiaan vastaan kiisteleviin joukkoihin.
Edellisten sukupolvien kokemukset voivat olla erilaisia kuin Kulmunin sukupolven. Silti kovin harvan suomalaisen Suomi on vain kaupunki tai vain maaseutu. Ja jos näitäkin harvoja pyydetään hieman ajattelemaan, yksioikoinen suhtautuminen ”kaupunkiin” tai ”maaseutuun” nolottaa.
Sanoilla ”kaupunkimaalainen” tai ”maalaiskaupunkilainen” onkin syvällinen sanoma. Pientä maata ei kannata jakaa olemattomilla aitauksilla toisiaan vastaan kiisteleviin joukkoihin.
Ja jos asia ei muuten aukene, voi kysyä vaikka näin:
”Jos syttyisi sota, pitäisikö puolustaa koko Suomea vai vain jotakin osaa?”
Hauskat termit kuvaavat myös keskustan olemusta:
Jokaisella on oikeus kotiseutuunsa, on se sitten kaupungissa tai maalla. Jokaisen kotiseudulla on oltava kohtuulliset palvelut, ja koko maata on kehitettävä tasapainoisesti.
Kiistely siitä, onko kaupungissa vai maalla parempi, onkin hedelmätöntä ja vanhanaikaista. Monipaikka-asuminen, etätyöt, digiaika tai taistelu ilmastonmuutosta vastaan madaltavat nekin raja-aitoja.
Tässäkin keskustelussa keskustalla voi olla vain sillanrakentajan rooli.
Siitä todistaa myös keskustaväen hyvin tuntema professori Laura Kolbe. Hänen mukaansa suomalainen kaupunkilaisuus kasvaa ”maaseudun mullasta ja eurooppalaisista vaikutteista”:
”Rohkenen väittää, että jos kiellämme kaupungin ja maaseudun välisen erityissuhteen, kiellämme itsemme ja sukumme tarinan. Useimmilla suomalaisilla on vahva kaksoisidentiteetti. Miksi emme ottaisi iloa irti siitä…”, Kolbe sanoo.