Puolueiden pitäisi haastaa rohkeammin Nyt-liikkeen kaltaiset viritelmät ja puolustaa kansanvaltaa
Puolueet keskustaa myöten odottelevat turhan toimettomina perinteisen kansanvallan rapauttamisyritysten edessä.
Ajatus saisi olla mieluummin se, minkä kokenut keskustavaikuttaja, entinen kansanedustaja ja ministeri Liisa Hyssälä sanoi keskustan toimintapäivien keskustelussa:
”Puolueet ovat tavalliselle kansalaiselle paras väylä vaikuttaa.”
Hyssälä kannustaakin koko Suomen puoluekenttää jatkamaan ja kehittämään työtä kansanvallan välineenä ja aattellisina toimijoina.
”Suomessa puolueiden vahvuus on, että ne perustuvat aatteisiin. On hienoa, että puolueet uskovat aatteisiinsa. Rakenteellisia uudistuksia on toki tehtävä, mutta kansanvallan perustat ovat pääosin vahvalla pohjalla”, Hyssälä sanoi.
Hyssälä on oikeassa. Uudistuksia on tehtävä ja puolueiden imagoja on parannettava, mutta perusta on vahvalla pohjalla.
Kun puolueet julkaisevat vaalien alla ohjelmansa, kansalaiset tietävät, minkälaisiin tavoitteisiin ne pyrkivät. Äänestäjällä on kuluttajansuojaa.
Monipuoluejärjestelmässä tosin mikään puolue ei voi luvata, että sen tavoitteet toteutuvat täydellisesti. Etenkin Suomessa tämä korostuu. Hallitukseen tarvitaan ensi vaalienkin jälkeen ainakin kolme puoluetta.
Ja yhteistyöllä on aina hintansa. Tämä pitää ymmärtää. Mutta olennaista on, että puoluejärjestelmässä äänestäjä tietää, mihin suuntaan mikin puolue haluaisi kehitystä viedä.
Nyt-liikkeen kaltaiset viritykset eivät kohennakaan demokratiaa, vaikka niin väittävät. Ne ovat vailla aatetta ja vailla laajasti pohdittuja tavoitteita. Siksi niillä ei ole myöskään vastauksia.
Oikea vastaus ei nimittäin ole, että ”kysytään kansalta” – vaikka tätä nyt muodikkaasti tarjoillaankin.
”Nimenomaan puolueet ovat köyhän paras turva ja osallistumisen kanava kansalaisyhteiskunnassa”
Länsimainen kansanvalta perustuu siihen, että kansalaiset valitsevat vapaasti edustajansa käyttämään sitä valtaa, joka kansalle kuuluu.
Näiden edustajien täysipäiväisenä työnä on perehtyä asioihin. He kuuntelevat asiantuntijoita, lukevat raportteja, perehtyvät kokemuksiin, keskustelevat ja neuvottelevat. Sillä tavoin ratkaisut jalostuvat.
Sellaiseen perehtymiseen tavallisella kansalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia. Hänellä ei ole aikaa eikä aina haluakaan.
Siksi yksioikoinen ”kysytään kansalta” politiikan yleisohjeeksi on tyhjä mainoslause ja näennäisdemokratiaa.
Paitsi että kansalainen voi vain harvoin perehtyä asioihin syvällisesti ja riittävän laajasti, kysymyksiin vastaisi valikoitunut ryhmä, vain aktiivisimmat. Suurten joukkojen ääni jäisi kuulumatta. Sitä paitsi kyselyjä ja niiden vastauksia voi helposti manipuloida.
Olisiko sellainen demokratian kehitysaskel? Ei.
”Nimenomaan puolueet ovat köyhän paras turva ja osallistumisen kanava kansalaisyhteiskunnassa”, Hyssälä sanoi.
Tietysti kansaltakin pitää kysyä. Tällaista osallistumisen kanavaa keskusta tarjosi viikonvaihteessa politiikka- ja toimintapäivillään Jyväskylässä. Monta sataa ihmistä eri puolilta maata pohti keskusteluissaan tulevaisuuden tavoitteita, joita nähdään kevään eduskuntavaalien ohjelmassakin.
Se, jos mikä, oli kansanvaltaa. Tätä vaikuttamisen kanavaa kannattaa kehua.