Jotain rajaa saisi keskustan mustamaalaamiselle olla
Päätös kivihiilen kieltämisestä on nostattanut hämmästyttävää keskustelua. Jotkut poliitikot näyttävät melkein uskovan, että ilmastonmuutos on vain keskustan juoni.
Hallitushan on ilmoittanut, että kivihiilen käyttö energiantuotannossa kielletään lailla vuodesta 2029 lähtien. Esitys annetaan eduskunnalle syksyllä.
Syynä kieltoon on tietysti ilmastonmuutos.
Viestit maailmalta kertovat, että se, mikä on tehty, ei riitä. Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vielä paljon. Ja kivihiilen poltto on haitallisimpia tapoja.
Hallituksen linjanveto on rohkea. Se onkin herättänyt paljon huomiota ulkomailla. Hyvä juttu, sillä maailma tarvitsee esikuvia.
Kotimaassa on sen sijaan muutosvastarintaa, tietysti.
Suomen ylivoimaisesti suurin hiilenpolttaja on Helsinki. Se on suomalaisen energiapolitiikan musta piste.
Korvaavien lämmöntuotantotapojen kehittely on ollut sen verran hidasta, että hiilen osuus Helsingin lämmöntuotannossa kasvoi vielä vuonna 2016 reippaasti.
Siksi on tavallaan ymmärrettävää, jos hallituksen päätös nostattaa harmia pääkaupungissa.
Harmit on kuitenkin paras niellä. Kaikilla kivihiilen käyttäjillä on ollut aikaa valmistautua väistämättömään.
Nyt jotkut paikallispoliitikot yrittävät sysätä laiminlyöntinsä keskustan viaksi.
Löylyt löi Helsingin Sanomat (21.2.). Se otsikoi näin: ”Ympäristöhuoleksi naamioitua äänestäjien maanittelua? Helsinkiläispoliitikot syyttävät kivihiilikieltoa ajavaa keskustaa härskistä omaan pussiin pelaamisesta”.
Jutussa mainitaan kolmen poliitikon vastustavat näkemykset. Yksi heistä on kokoomuslainen (Jan Vapaavuori), yksi vihreä (Atte Harjanne) ja yksi demari (Ville Jalovaara).
Lehden kaupunkitoimittaja tulkitsee, että ”energia- ja ilmastopolitiikasta on tulossa taas yksi railo Helsingin ja maakuntien välille”.
Kansalaiset odottavat, että päättäjät edistävät yhteisiä tavoitteita eivätkä ainakaan tekosyin jarruta niiden toteuttamista.
Jotain rajaa saisi keskustan mustamaalauksellakin olla.
Ei Helsingin eikä muidenkaan suurten kaupunkien lämpöenergian tuotantoa ratkaista puuta polttamalla. Eikä keskusta ole ollenkaan sama kuin puun poltto.
Tärkeintä määräajan päättämisessä on se, että korvaavien järjestelmien kehittely ja investointien suunnittelu on otettava viimeinkin tosissaan. Aikaa on kymmenen vuotta.
Ilmastonmuutoksen näkökulmasta sekin on tosin liikaa. Siksi hallitus valmistelee 90 miljoonan euron kannustepaketin niille kaukolämpöyhtiöille, jotka sitoutuvat luopumaan kivihiilestä jo vuonna 2025.
Yksi erilainenkin näkemys HS:n juttuun oli sentään otettu. Emma Kari (vihr.) pitää hallituksen päätöstä ”valopilkkuna” ja patistelee Helsinkiä ”pistämään vauhtia kivihiilen hautajaisten järjestelyn kanssa”.
Korvaavia mahdollisuuksia on. Bioenergiaakin voidaan tarvita, mutta on myös paljon muuta.
Uuden teknologian malleja on runsaasti, lähtien hajautetuista energiaratkaisuista, suurista lämpöpumpuista, aurinkolämmöstä tai lämmön kausivarastoinnista.
Hiilen polton jatkamista ei voi perustella edes viittaamalla turpeeseen. Turvekin joutuu väistymään, mutta siirtymäaikana se on hiiltä parempaa, sillä se on kotimaista.
Kansalaiset – ja varmasti myös suurten kaupunkien asukkaat – tietävät ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat.
He odottavat, että päättäjät edistävät yhteisiä tavoitteita eivätkä ainakaan tekosyin jarruta niiden toteuttamista.