Juha Sipilä ilmoittautui pääministerikilpaan, mutta keskusta ei riehaannu profiilin nostoon ja mediaoperaatioihin
Jos joku on odottanut keskustan gallupkannatuksen vaikuttaneen puheenjohtaja Juha Sipilään jotenkin masentavasti, erehtyy pahan kerran.
Sipilä on yhtä määrätietoinen kuin edellisten eduskuntavaalien alla
”Me aiomme voittaa myös seuraavat vaalit”, oli Sipilän vankkumaton viesti keskustan puoluevaltuustolle (21.4.).
Tämä merkitsi myös sitä, että Sipilä ilmoittautui pääministerikilpaan.
Ja ainakin tämä puolueen kärkijoukko seisoo lujasti tavoitteen takana.
Sipilällä oli valmis resepti siitä, miten vaalit voitetaan.
Hän torjui helpomman tien, näyttävät profiilin nostot ja mediaoperaatiot. Ne johtaisivat vain julkisiin riitoihin.
Sen sijaan Sipilä esitteli sitä, mitä hänen mielestään pitäisi ensi vaalikaudella tehdä. Lista oli kunnianhimoinen niin kuin neljä vuotta sittenkin:
Kasvun ja työllisyyden vahvistaminen niin, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin. Yhteiskunnallisen eheyden sekä sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon vaaliminen. Turvallisen sillan rakentaminen sen murroksen yli, jonka tekninen kehitys aiheuttaa. Sosiaaliturvan ja perusturvan uudistaminen…
Ja paljon muuta.
Lista oli hengästyttävä. Se paljasti, että Sipilä on tehnyt jo paljon työtä seuraavan vaalikauden varalle.
Hän ei myöskään pelännyt kertoa, minkälaisia keinoja esimerkiksi työllisyysasteen nostamiseen tarvitaan:
”Työmarkkinauudistuksia on jatkettava. Paikallisen sopimisen on mentävä aimo loikka eteenpäin. Työllisyyden edistämistä on jatkettava, vaikka joka ikinen työtä luova ratkaisu aiheuttaa myös vastustusta, pelottelua ja epäluuloa. Mutta työn tekeminen on tutkitusti kestävin keino eriarvoisuuden torjumiseksi.”
Sipilä on kuin ennenkin. Hänelle politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ei tyhjien sanojen peliä.
Tämä näkyi hänen katsauksessaan kuluneesta kolmesta vuodesta.
”Tehkää jotain”, oli kansalaisten yleistoive ennen vaaleja. Ja nyt Sipilä saattoi luetella pitkän rivin hankkeita, joiden perään voi kirjoittaa:
”Tehty.”
Viime vaalien alla asioiden hoitamisen taktiikka puri. Sitä helpotti edellisten hallitusten epäonnistuminen.
Sipilä luonnehti sitä näin: ”Viime kausi oli sinipunan opinnäytetyö. Arvosana: hylätty. Lopputuloksena 100 000 työtöntä.”
Keskustan kannalta harmin paikka on psykologiassakin tunnettu ”ylivertaisuusvinouma”: mitä vähemmän ihminen poliittisesta asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä.
Keskustan kannalta harmin paikka on, että psykologiassa tunnettu ”ylivertaisuusvinouma” näyttää sopivan myös poliittiseen ajatteluun. Aihetta käsitelleestä tutkimuksesta kertoi Helsingin Sanomat muutama päivä sitten (19.4.).
Teorian ydin kuuluu näin: Mitä vähemmän ihminen poliittisesta asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä.
Todisteita löytyy Suomessakin. Näin kirjoitti HS:n politiikan toimittaja Marko Junkkarikin lauantaina (21.4.):
”Vaikka pääministeripuolue keskusta on pannut Suomen talouden kuntoon, kansalaisilta ei kiitosta heru.”
Samaa asiaa on sivunnut EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker toteamalla, että kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleen valituksi.
Tällaisten tietojen jälkeen vaatii rohkeutta jatkaa omalla linjalla. Mutta Sipilällä ja keskustalla näyttää rohkeutta olevan.