Mietteitä vaalien jälkeen
Vaalien tulos on monella tavalla historiallinen, hajanainen ja monin kohdin erilainen kuin vaaleja edeltävät mielipidetiedustelut.
Toisaalta äänestysaktiivisuus nousi, mutta edelleen kolme kymmenestä jättää vaikuttamismahdollisuutensa käyttämättä.
Äänestystulos on kuitenkin absoluuttinen totuus, ja sen kanssa on elettävä: kansa on saanut haluamansa päättäjät. Joitain huomioita on kuitenkin kirjattava.
Äärikannat voittivat nämä vaalit. Suurimpina puheenaiheina olivat maahanmuuttajat, väitetty tasa-arvon heikkeneminen Suomessa ja ilmastonmuutos.
Menestyjiä olivat poliittisen kolmion äärikärjet: perussuomalaiset ulkomaalaisvihallaan, vihreät ilmastoahdistuksen teemalla ja laitavasemmisto esittämällä valtion menojen lisäämistä kahden miljardin euron verojen kiristyksellä, jotta voidaan rahoittaa täysin vastikkeeton sosiaaliturva, ja moni muu valtion toimi yksilön omatoimisuuden sijaan.
Näitä kärjistyksiä yhdistää yksi tekijä: populismi. Maltillisen ja analyyttisen järjen ääni ei tuossa kaiuttamisessa kuulunut. Kiihkoilu valtaa alaa.
Toisten menestys ei ole ainoa selittäjä oman joukkueen epäsuosiolle.
Keskustan toiminnassa on paljon korjattavaa. Olemme nyt kahdeksan vuoden välein saaneet puolueen kannatuksen romahtamaan.
Vuosien 2011 ja 2019 vaalien tulosta selittää se, että peruskannattajamme ovat kokeneet jääneensä ulkopuolisiksi ja että keskustan toiminta on koettu oikeistolaiseksi, etäiseksi, hyvätuloisia suosivaksi ja elitistiseksi.
Keskustan johto, minä mukaan lukien, on ollut kuplassa ja luullut tietävänsä mitä kansa ajattelee ja tahtoo.
On ollut oikein pelastaa Suomi edellisen hallituksen aikaiselta taloustuholta, mutta samaan aikaan olisi pitänyt kyetä olemaan läsnä tavan market- ja lähiökansan elämässä.
Olisi pitänyt osata yksinkertaistaa, kärjistää ja oikaista sanomaa. Olisi pitänyt katsoa elämää puolueisiin kuulumattoman yksilön silmien kautta ja laskea mihin mikäkin euro tuon yksilön kukkarosta kulkee.
Mikä on tie eteenpäin?
Vanha lausuma on se, että jos mikään muu ei auta niin kokeile totuutta. Tulevassa puolueen strategiassa ja toiminnassa on järjesteltävä koko työ uusiksi.
Jos emme muuta toimintaamme oikeasti ihmisten kanssa tekeväksi, ei meillä ole merkitystä.
Uskon kuitenkin, että keskustalla on kyky oppia tehdystä, uusiutua ja viedä aatetta eteenpäin vahvemmin voimin.
kirjoittaja on keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja