Vihreän Kiinan biobisnesmies Carl Haglund uskoo suomalaisen puujätteen mahdollisuuksiin polttoaineena
Takavuosina puhuttiin ”punaisesta” Kiinasta. Sitä jättiläisvaltio on toki ainakin julkisivultaan yhä, mutta nykyisin Kiinalla on myös yllättävämpi, vihreä puolensa.
Parhaillaan kiinalainen pääoma hakee Suomesta jalansijaa biopolttoaineiden markkinoille. Yhtä hanketta vetää kiinalaisen Kaidi-konsernin suomalaisen tytäryhtiön toimitusjohtaja Carl Haglund, entinen RKP:n puheenjohtaja ja ministeri.
Kaidin tavoitteena on rakentaa biopolttoainetehdas Kemiin. Biopohjaista dieseliä ja bensiiniä on tarkoitus valmistaa vähemmän arvokkaasta puusta, jota ei tarvita sellukattilaan tai sahateollisuuteen, kuten oksista ja latvuksista. Ajatuksena on, että yritys ei kaada itse puuta, vaan hyödyntää niin sanottuja sivuvirtoja.
– Sellupuutakin voidaan käyttää, mutta todennäköisesti sen hinta on semmoinen, ettei se ole hirveän kiinnostavaa, Haglund sanoo.
Lähes miljardin euron investoinnin odotetaan luovan Kemiin noin 150 vakituista työpaikkaa ja satoja työpaikkoja alihankkijoille.
Vielä ei tiedetä, rakennetaanko laitos. Kaidi kertoi kuitenkin jo helmikuussa että yhtiöllä on kasassa tarvittava omapääoma investointia varten.
Miksi kiinalainen biotalousyritys sitten kiinnostui juuri Suomesta? Haglundin mukaan asiaa auttoi Suomen edistyksellinen lainsäädäntö ja kiinnostus biotaloutta kohtaan.
– Ja varsinkin nykyinen hallitus hallitusohjelmassaan selkeästi otti kantaa biopolttoaineiden puolesta ja halusi laajentaa biopolttoaineiden osuutta meidän liikenteemme polttoaineista. Se vauhditti sitä, että Suomi valikoitui ensimmäiseksi maaksi, missä Kaidi aikoo investoida juuri biopolttoainetuotantoon.
Kannattavaksi biodieselin ja -bensiinin jalostamisen roskapuusta tekevät jakeluvelvoitteet, joiden myötä polttoaineiden myyjät velvoitetaan myymään osa polttoaineista biona.
– Jos ei näin olisi, on selvää, että näillä öljybarrelihinnoilla biopolttoaineiden osuus liikenteen polttoaineista olisi paljon pienempi, Haglund myöntää.
Haglundin mukaan biojalostamoja on rakennettava nyt, koska ensi vuosikymmenellä biopolttoaineiden osuus liikennepolttoaineista kasvaa lainsäädännön myötä sekä EU- että kansallisella tasolla.
– Jos katsotaan, mihin Suomi ja muut eurooppalaiset maat ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksen osana, niin on selvää, että meillä on erittäin suuret talkoot edessä, että päästään niihin tavoitteisiin.
Meillä on erittäin suuret talkoot edessä, että pääsemme päästötavoitteisiin.
Pariisin sopimuksen sitoviin tavoitteisiin ei Haglundin mukaan päästä, ellei liikennesektorilla saada merkittäviä tuloksia aikaan.
– Ja minun arvioni mukaan tämä on myös syy, minkä takia Suomen hallitus on ottanut hyvin kunnianhimoisen otteen tähän asiaan omassa ilmasto- ja energiastrategiassaan.
Haglund arvioi strategian tuovan konkretisoituessaan mukanaan suuria investointeja ja positiivisia työllisyysvaikutuksia Suomeen.
– Sen takia se on hyvä strategia. Se on myös ilmastolle hyvä strategia, koska toisen sukupolven biopolttoaineiden päästöt ovat huomattavan paljon pienempiä kuin fossiilisen polttoaineen päästöt.
Haglund huomauttaa työtaustansa pohjalta ymmärtävänsä jonkin verran politiikan päälle ja tietävänsä hyvin, että strategia on yksi ja lainsäädäntö toinen asia. Hän luottaa kuitenkin täysin siihen, että hallitus aikoo myös toteuttaa omat lupauksensa.
– En epäile sitä laisinkaan. Mutta on tärkeää, että se tehdään myös mahdollisimman ripeästi, koska se myös luo pohjaa näille investoinneille.
Kiinaa ei tietenkään voi pitää minään suurena vihreän talouden suunnannäyttäjänä ja edelläkävijänä.
Huikean taloudellisen nousun kääntöpuolena ovat olleet massiiviset ympäristöongelmat, joista pääkaupunki Pekingin surkea ilmanlaatu on vain yksi esimerkki.
Viimeistään Pariisin ilmastosopimus kuitenkin osoitti, että Kiina ottaa ilmastokysymykset nyt vakavasti ja on myös valmis kantamaan vastuuta.
– He ovat erittäin kunnianhimoisia tällä hetkellä. Heidän haasteenaan on, että heidän taloutensa on edelleen hyvin riippuvainen muun muassa kivihiilestä, ja he ovat hyvin tietoisia siitä, Haglund sanoo.
Haglund muistuttaa, että samalla maailmantalouden kasvu ja kehitys on hyvin riippuvainen Kiinan kasvusta.
– Jos pantaisiin yhden yön yli kaikki hiilivoimalat kiinni, se pysäyttäisi Kiinan talouden täysin ja sitä kautta maailmantalouden. Se on vaikea tasapaino.
Kiina on ilmoittanut, ettei maahan rakenneta enää uusia hiilivoimaloita ja pannut kaikki uudet voimalahankkeet jäihin. Päätös osoittaa Haglundin mielestä, että Kiina vie puheet myös käytäntöön.
– Ja Kiinassa on muutenkin erittäin kunnianhimoisia cleantech-hankkeita. Ilmastonmuutos otetaan vakavasti, mutta samalla on todettava, että iso maa, jättimäiset ympäristöhaasteet, Haglund myöntää.
Kiinassa on erittäin kunnianhimoisia cleantech-hankkeita.
Yhdysvaltojen presidentinvaihdos on johtanut nokitteluun Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Haglund uskoo ja toivoo, että sanasota ei johda vakavampaan vastakkainasetteluun, koska Kiina ja USA ovat myös toisistaan riippuvaisia ja maailmantalous on riippuvainen siitä, että vapaakauppa ja muu toimii.
Haglund myöntää kuitenkin olevansa hyvin huolestunut presidentti Donald Trumpin vapaakauppapuheista.
– Tässähän Kiina on ollut paljon järkevämmällä linjalla, missä he ovat puolustaneet vapaakauppaa, maailmankauppaa. Onhan maailma siinä muuttunut aika paljon, että Kiina on yhtäkkiä ympäristöarvojen ja vapaakaupan puolustaja, sitä ei joku olisi ehkä 10 tai 20 vuotta sitten uskonut.
– Mutta näin se nyt on. Ja ne tavoitteet, joita Kiina on tässä puolustanut, ovat myös Suomen tavoitteiden mukaisia.
Haglund jätti eduskunnan ja RKP:n puheenjohtajan tehtävät viime kesänä. Luopumisen yhteydessä hän herätti huomiota purkamalla turhautumistaan ja pettymystään politiikkaan.
Haglund painottaa, ettei hänelle jäänyt kuitenkaan mitään traumoja poliitikkovuosistaan, eikä yhtään päivää tarvitse katua. Hän sanoo saaneensa poliitikkona paljon hyviäkin kokemuksia ja ystäviä ja suhtautuneensa hyvin nöyrästi mahdollisuuteen toimia valtioneuvoston jäsenenä.
Entinen puolustusministeri sanoo olevansa myös erittäin ylpeä viime vaalikaudella toteutetusta Puolustusvoimien uudistuksesta. Vaikka uudistus ei ollut kovin suosittu, annetusta vastuusta ei yritetty jänistää.
– Se on hyvä esimerkki siitä, että julkinen sektori voi muuttua ja että kipeiden päätösten myötä voidaan saada myöskin hyviä päätöksiä aikaan.
Vaikka päätös politiikasta luopumisesta oli Haglundin mukaan vaikea, se oli myös oikea. Hän sanoo lähtevänsä omassa ajattelussa siitä, että kun jää pois jostakin johtavasta tehtävästä, seuraajalle pitää jättää tarpeeksi tilaa.
– Jos jää sinne lavalle pyörimään, se ei välttämättä edistä kenenkään tilannetta. Ei organisaation, ei uuden eikä myöskään entisen johtajan tilannetta. Ja näitä entisiä puheenjohtajia on monessa puolueessa, myös keskustassa, hän huomauttaa.
Haglund kertoo kuitenkin seuraavansa edelleen hyvin tarkasti politiikkaa ja olevansa siitä yhtä kiinnostunut kuin ennenkin. Seuraajansa valmistelemaa uutta puolustusselontekoa hän ei sentään ole lukenut kannesta kanteen, valikoiduin osin kuitenkin.
Poliitikoilla on tapana vedota tehtävistä kieltäytyessään tai luopuessaan myös perhesyihin, ja niin teki Haglundkin.
Haglund myöntää, että hänen nyt 5- ja 7-vuotiaat lapsensa näkivät poliitikkovuosina isäänsä liian vähän. Mutta onko perheelle löytynyt enemmän aikaa bisnesmaailmaan siirtymisen jälkeen?
Haglundin mukaan on, sillä varsinkin viikonloput ovat olleet vapaita. Puoluejohtajana ne tapasivat täyttyä puolueen tapahtumista ja joka asiaan piti muutenkin reagoida sekä sosiaalisessa että muussa mediassa.
– Politiikkahan on usein myös julkisuuskilpailu, vaikka sen ei pitäisi sitä olla. Sillä, joka näkyy eniten, on myös vahvempi asema politiikassa.
Työssä ja perhe-elämässä on toki edelleenkin tasapainotettavaa. Haglund myöntää, että vaikkapa aamuisin työasiat tahtovat viedä mukanaan turhan varhain, kun Suomessa heräillessä päivä on Kiinassa jo pitkällä.
Oman aikansa ottaa myös säännöllinen matkustelu Suomen ja Kiinan välillä. Globaalikehitys on tuonut Suomen ja Kiinan ovat kuitenkin jo tietyllä tavoin varsin lähelle toisiaan.
– Suomesta on onneksi Finnairilla erittäin hyvät yhteydet Kiinaan. Pekingiin kestää lentää vain seitsemän tuntia Helsingistä, seitsemässä tunnissa ei pääse edes Kanarian saarille, Haglund laskeskelee.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 17.3. Lehden voi tilata täältä .