Suvi-Anne Siimes ei kannata taitetun eläkeindeksin suoristamista – "Eläkeläisköyhyyttä ei sillä ratkaista"
Politiikan voi jättää monella tavalla, vanhempana valtiomiehenä tai -naisena jäähdytellen tai vaikkapa niin sanotulle vihreälle oksalle ponnahtaen.
Tai sitten sen voi tehdä kuten Suvi-Anne Siimes. Puolueensa änkyräsiipeen kyllästynyt vasemmistojohtaja jätti joukkonsa ovia niin voimalla läimien, että puoluetoimiston ikkunat taitavat helistä vieläkin.
Siimeksen pesäero omiinsa oli niin jyrkkä, että se närästää joitakin vasemmistoliittolaisia yhä. Viimeksi hän kohautti suostumalla kovana oikeistoliberaalina pidetyn kansanedustaja Elina Lepomäen (kok.) Libera -ajatuspajan hallitukseen.
Siimes on määritellyt itsensä yhä vasemmistolaiseksi. Onko se vasemmistolaisuutta aivan perinteisessä mielessä, voi olla toinen juttu. Hän sanoo voivansa arvioida asiaa vain itseymmärryksen kautta.
– Kyllä se varmaan siinä kaikkein eniten näkyy, että pidän tietynlaista yhteisyyttä tärkeänä, hän pohtii.
Siimes täsmentää tarkoittavansa vaikkapa eläkejärjestelmän riskien kantamista yhdessä ja koulutuksen mahdollisuuksista ja kustannuksista huolehtimista. Hän sanoo pitävänsä myös progressiivista verotusta järkevänä, vaikkei olekaan sitä mieltä, että sitä voi nostaa mihin asti tahansa.
– Se on ihan tärkeää minulle, että hyvätuloiset maksavat vähän isomman osuuden tuloista veroina, kuin ne joilla on pienet tulot.
Nyt yli vuosikymmen dramaattisten tapahtumien jälkeen Siimes puurtaa työeläkeyhtiöiden edunvalvontaorganisaation Telan johdossa.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen jatkuu, mutta irrallaan päivänpolitiikasta ja julkisuudesta sivummalla.
Siimeksen mukaan tässä ajassa ei pidä väheksyä fiksua ja oikein mietityn eläkejärjestelmän merkitystä kansakuntaa ja yhteiskuntaa koossapitävänä voimana.
– Ei meillä esimerkiksi finanssikriisin takia leikattu kenenkään eläkkeitä, ja se on ollut hirveän tärkeä asia.
Finanssikriisin takia ei leikattu kenenkään eläkkeitä, ja se on ollut hirveän tärkeä asia.
Suvi-Anne Siimes
Työeläkejärjestelmänympärillä on ollut melko hiljaista viimeisimmän, kolme vuotta sitten neuvotellun ja vuodenvaihteessa voimaan astuneen eläkeuudistuksen jälkeen.
Viime syksynä kaksi nuoren polven toimittajaa, Jari Hanska ja Teemu Muhonen höykyttivät kuitenkin kirjassaan Eläketurma Suomen eläkejärjestelmää sukupolvien välisestä epäoikeudenmukaisuudesta.
Kirjoittajat pitivät kestämättömänä sitä, että suuret ikäluokat nauttivat parempaa ansioperusteista eläkettä kuin heidän jälkeensä tulevat polvet voivat koskaan saada.
Siimes kehuu kirjaa huolellisesti tehdyksi ja faktapohjaltaan pitäväksi. Hänen mukaansa kirjoittajat olivat kuitenkin ahtaneet ajattelunsa valtiovarainministeriölle ominaiseen muottiin, jossa kokonaisveroaste ei saa nousta.
– He olivat ikään kuin kehystäneet juttunsa tämän päivän todellisuudella ja unohtaneet sen, että nuoret elävät sen tulevan eläkkeensä kanssa kauemmin kuin edes suuret ikäluokat tulevat elämään.
Siimes muistuttaa, että ansioon perustuva työeläkejärjestelmä hoitaa suuriin ikäluokkiin liittyvää ongelmaa, kun se turvaa ihmisille vanhoinakin mahdollisimman pitkälle itsenäisen elämän.
– Ettei heidän tarvitse olla siellä syytinkiläisinä tai suoraan läheistensä niskassa.
Siimekseltä riittää ymmärrystä myös suurille ikäluokille, jotka ovat rahoittaneet edellisen polven eläkkeet.
– Eivät he ole joka paikassa kahmineet, vaan hehän ovat mahdollistaneet sen oman työuransa aikana, että kun työeläkejärjestelmä perustettiin 1962, siitä ruvettiin myöntämään 60-luvun luvulle eläkkeitä ihmisille, jotka eivät todellakaan olleet maksaneet niitä.
Siimes muistuttaa suurten ikäluokkien huolehtineen siitä, että heidän vanhempansa pystyivät saamaan asiallisia eläkkeitä, kun maalta oli siirrytty pois eikä enää ollut syytinkejä eikä entisiä yhteisöjä.
– Kun lapset olivat lähteneet muualle, niin sen takiahan piti hoitaa joku toisenlainen eläkejärjestelmä.
Entisen SDP:n kansanedustajan Kimmo Kiljusen nostattamalle kansanliikkeelle taitetun eläkeindeksin suoristamiseksi Siimes ei kuitenkaan lämpene.
Paavo Lipposen (sd.) ensimmäisessä hallituksessa itsekin indeksiä taittamassa ollut Siimes pitää Kiljusen hanketta kohtuuttomana.
– Sitä oikeaa haastetta eli eläkeläisköyhyyttä ei sillä ratkaista, hän huomauttaa.
Siimeksen mukaan indeksin kytkeminen takaisin palkkoihin hyödyttäisi myös erityisesti niitä, joilla on paremmat eläkkeet ja jotka eivät saa enää edes takuueläkettä.
Siimeksen mukaan työssäkävijöiden niskaan ei voi lastata enempää, kun väestön ikärakenne on vino ja syntyvyyskin tällä hetkellä todella alhainen.
– Kun indeksin parantamista varten ei ole edes rahastoitu yhtään, niin se olisi sataprosenttisesti tulevien työntekijöiden ja heidän työnantajiensa niskassa. Minun mielestäni se on kuitenkin kohtuullisen rehti kompromissi, miten asiat on tuoreimmassa eläkeuudistuksessa tehty.
Siimes ei pidä toivottavana, että järjestelmää lähdettäisiin lähivuosina ylipäätään isommin ”säätämään”. Päivittämisen sopiva sykli on hänen mielestään noin kymmenen vuotta.
Eläkeuudistuksiin pitäisi hänen mielestään suhtautua kuin perustuslakiin, ja tehdä muutoksia vain yhteisymmärryksessä huolellisen keskustelun jälkeen.
Siimes ei kannata myöskään eläkejärjestelmän muuttamista ansioon perustumattomaksi tasaeläkejärjestelmäksi, koska veroaste nousisi hurjasti ja jo olemassa olevia eläkkeitä pitäisi leikata.
– Minä en kyllä lähtisi omaisuudensuojaa kauhean herkästi heiluttamaan tässä maassa. Kuulostaa ehkä kauhean konservatiiviselta, mutta vakaa demokraattinen yhteiskunta perustuu siihen, että ihmisten omaisuudella on suoja.
Talouden ja työllisyyden ongelmia ei Siimeksen mukaan kuitenkaan ratkaista eläkereformeilla, vaan muunlaisilla rakennemuutoksilla.
Se, että työelämässä on tällä hetkellä aivan liian vähän väkeä, on hänen mielestään Suomen suurin kansantaloudellinen ongelma. Hän muistuttaa, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja työeläkejärjestelmä sen osana perustuu korkeaan työllisyysasteeseen.
– Monet ekonomistit ovat esittäneet ihan fiksuja rätinkejä siitä, että jos meidän työllisyysasteemme olisi sama kuin Ruotsissa tai edes hyvää pohjoismaista keskitasoa, niin meidän julkisen talouden ongelmiamme ei olisi joko ollenkaan tai ne olisivat tosi paljon pienempiä kuin nyt.
Siimeksen johtopäätös on, etteivät työmarkkinauudistukset riitä, vaan tuotantorakennetta pitäisi muuttaa. Vientituloa hankkimaan kykenevä palvelusektori on Suomessa pienempi kuin vaikkapa Ruotsissa, joka myy Suomea enemmän myös suoraan ulkomaisille kuluttajille suunnattuja tuotteita.
Suurille ikäluokille mitoitettuun julkiseen sektoriin ei Siimeksen mielestä ole ainakaan yhdessä suhteessa enää varaa: hyvinvointipalvelut eivät voi olla yhtä lähellä ihmisiä asuinpaikasta riippumatta.
– Minusta se ei tarkoita, etteikö ihminen saisi asua missä vaan. Mutta syrjäisillä asumisseuduilla asumisen yksi kustannus on, että palvelut ovat kauempana ja voivat olla jatkossa vieläkin kauempana. Eli tällaiseen kuntarakenteeseen meillä ei soten jälkeisessä tulevaisuudessa ole mielestäni varaa.
Nyt 53-vuotias Siimes ajattelee tekevänsä töitä vielä 15 vuotta. Syksyllä hän haki toisiin töihin Suomen Pankin johtokuntaan, mutta ei tullut valituksi.
Hän sanoo taustalla olleen vaihtelunhalua, mutta myös eräänlaista vastuuntuntoa aiemmista toimistaan.
– Olin aikanaan politiikassa mukana kun eurojäsenyydestä keskusteltiin ja päätettiin. Vasemmistoliitossa oli jäsenäänestys Emuun liittymisestä ja varapuheenjohtajana toimin tosi voimakkaasti sen kyllä-puolen puolesta. Kun eurolla ja EU:lla on ollut vähän vaikeaa, olisi kivaa olla kantamassa vastuuta ja miettiä, että mitä nyt pitäisi tehdä.
Siimes sanoo, että hänellä on vasemmistoliitossa yhä ystäviä. Hän myös seuraa vieläkin entistä puoluettaan ja siellä kehittyviä ajatuksia. Hän sanoo ilahtuvansa aina eduskuntavaaleissa nähdessään puolueen listoilla ihmisiä, joiden nimiä hän ei tunnista.
– Koska se kertoo siitä, että puolue on uusiutunut. Ja toisaalta viimeksi taisin joulupäivänä Tampereen Torni-hotellin Moro-baarissa halata yhtä vasemmistoliittolaista ay-aktiivia, joka toki oli jo eläkkeellä. Molemmat olemme vanhentuneet ja molemmin puolin halasimme ja olimme ilahtuneita, että näimme toisemme, Siimes kertoo.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 27.1. Lehden voi tilata täältä .