Liberaalisti ajatteleva maalaisliiton mies – maalaislääkäri Kiminkinen ei peittele poliittista vakaumustaan
Vanha kulunut sanonta kuuluu, että poliittista sitoutumattomuutta ei ole olemassa, mutta joillakin ihmisillä on syystä tai toisesta tarve peitellä sitä. Maalaislääkärinä tunnetulla Tapani Kiminkisellä tällaista peittelytarvetta ei ole.
Kun keskustalaisesta lehdestä soitetaan ja pyydetään haastattelua, Kiminkinen tunnustaa reilusti väriä.
– Ei ihminen mihinkään juuristaan pääse. Pylkönmäeltä lähtöisin oleva ja alkiolaisen ajatusmaailman omaksunut liberaali maalaisliittolainen, hän määrittelee.
Toisaalta Kiminkisellä ei ole myöskään erityistä tarvetta tuoda omaa poliittista vakaumustaan esille, saati tuputtaa sitä muille.
Tämä taas johtuu miehen ammatillisesta roolista saarijärveläisenä terveyskeskuslääkärinä, kaiken kansan tohtori Kiminkisenä.
– Vastaanotolla käy niin monenlaisia ihmisiä, että on parempi olla liikaa leimautumatta. Eikä siellä yleensä puhuta politiikkaa, ellei nyt joku potilas halua nostaa jotain juttua esille. Kylläpä nuo paikkakunnan ihmiset minut ja ajatukseni varmaan tuntevat muutenkin, Kiminkinen arvelee.
Puoluelehdessä poliittista yleiskatsausta voidaan kuitenkin tehdä ilman, että minkäänlainen sordiino olisi päällä.
Tapani Kiminkinen on vahvasti sitä mieltä, että maa pelastettiin totaaliselta kaaokselta edellisissä eduskuntavaaleissa keskustan noustua suurimmaksi puolueeksi.
– Moni ei jälkeenpäin edes tajua, kuinka pienestä se vaalivoitto ja Suomen tulevaisuus lopulta oli kiinni, hän toteaa. Ja tehostaa sanomaansa peukalon ja etusormen väliin jäävällä olemattomalla kaistaleella.
– Punamultahallitusta minäkin olisin toivonut, mutta tämän nykyisen kanssa on elettävä, hän toteaa.
Höykytyksen keskelle viime aikoina joutunut pääministeri saa Saarijärven horisontista katsottuna puhtaat paperit jämäkästä toiminnastaan kriittisillä hetkillä.
– Juha Sipilällä on lehmän hermot. Kannattaa muistaa, että Sipilän tulo politiikkaan ja pääministeriksi pelasti maakunnat, Kiminkinen huomauttaa.
Punamultahallitusta minäkin olisin toivonut, mutta tämän nykyisen kanssa on elettävä.
Maakuntien pohjalle rakentuva sote-järjestelmä antaa Kiminkisen mukaan hyvän mahdollisuuden säilyttää suomalainen terveydenhuolto maailman parhaiden kastissa myös jatkossa.
– Välillä tuntuu, että sote-keskustelu pyörii liikaakin vain yhden asian eli valinnanvapauden ympärillä. Valinnanvapaus on sinänsä hyvä juttu, mutta ei sillä korjata kasvavaa kustannuspainetta, hän ennustaa.
Käytännön merkitystä valinnanvapaudella on maalaislääkärin näkökulmasta lähinnä suuremmissa kaupungeissa, missä kilpailu voi synnyttää markkinoita.
– Eivät ne kaupalliset toimijat tänne Saarijärven markkinoille tule uusia palvelujaan tarjoamaan.
Kiminkisen mielestä tilannetta ei saisi päästää luisumaan sellaiseksi, että terveydenhoidon toimijoita kiinnostavat vain helpot potilaat ja hyvät työntekijät. Puhumattakaan siitä, että nämä alkaisivat kasautua samojen seinien sisälle.
– Julkinen puoli pitää saada tarpeeksi kilpailukykyiseksi. Mainetta on pystytty viime aikoina parantamaan, mutta ei se näillä näkymin ainakaan kaupungeissa pysty kilpailemaan tasapäisesti yksityisten toimijoiden kanssa, hän otaksuu.
Nuorten lääkäreiden keskuudesta solidaarisuutta on turha odottaa, kun valinnanvapauden mahdollisuuksia ylistetään maasta taivaaseen.
– Eihän sitä toisaalta tarvitse ihmetellä, kun Lääkäriliittokin on nykyään kuin kokoomuksen piiritoimisto, Kiminkinen naurahtaa.
Maaseudun näkökulmasta olennaisin tavoite on silti Tapani Kiminkisen mukaan selkeä ja toimiva hoitoketju. Pelastusoperaatio lähtee perusterveydenhuollosta.
– Vastuulliset pitkäkestoiset hoitosuhteet eivät saa rikkoutua eikä hoito pirstoutua, muuten pitkäaikaissairaat perii paha susi, hän maalailee.
Miljardiluokan säästöt ja tasapuolisemmat terveyspalvelut jäävät maalaislääkärin mukaan utopiaksi, jos perusta pettää.
– Esimerkiksi Ruotsissa kansalaisten terveyserot eivät ole kaventuneet, asiantuntija huomauttaa.
Rahakirstun vartijana valtiolla on jatkossa iso vastuu siitä, että kaikilla maakunnilla on riittävästi työkaluja tehtäviensä hoitamiseen.
– Maakuntamalllin vahvuutena on, että päätöksenteko tapahtuu onneksi paikan päällä. Onnistuminen ratkeaa siinä, miten hyvin perusterveydenhuolto pystytään integroimaan erikoissairaanhoitoon ja miten hoito saadaan turvattua ketjun eri vaiheissa.
Vastuulliset pitkäkestoiset hoitosuhteet eivät saa rikkoutua eikä hoito pirstoutua.
Julkisen terveydenhuollon ohella Tapani Kiminkinen kantaa aidosti huolta myös kansanterveydestä ja ihmisten arkisesta hyvinvoinnista.
Eri medioita seuranneille hän on jo vuosikaudet ollut ”kaiken kansan Tapsa”, jolta löytyy asiantunteva vastaus kaikkiin mahdollisiin, jopa hankaliinkin kysymyksiin. Ja yleensä pienellä huumorinpilkkeellä höystettynä.
Artisti itse tunnustaa suoraan, että esiintymisestä on tullut eräänlainen elämäntapa. Haastattelua edeltävässä viikonvaihteessa mies ajeli autolla Saarijärveltä Rovaniemen hyvinvointimessuille ja takaisin.
– Minä lähden niin kauan kuin pyydetään. Hurjimpina aikoina tuli 30 keikkaa kuukaudessa ja toisinaan kuten tangokuninkailla, useampia saman päivän aikana, hän muistelee.
Maalaistohtorin omiin tilaisuuksiinsa tilaavat järjestäjät tietävät yleensä, mitä saavat.
Kiminkisen mottona on mennä yleisön eteen enemmän intuition ja pelisilmän kuin valmiin käsikirjoituksen kanssa.
– Aika lailla vapaat kädet minulle on yleensä annettu. Etukäteen pitää tietysti vähän katsoa, minkälaista yleisöä tapahtumaan on tulossa.
Yleisön ja esiintymispaikan huomioiminen on yksi onnistuneen keikan perusedellytyksistä.
– Tabuaiheita ei ole, mutta tiettyjä periaatteita kyllä. Aina täytyy miettiä, miten itse suhtautuisit muiden puheeseen ja mikä tuntuu mukavalta. Onhan se itsestään selväa, että esimerkiksi kirkossa ei kiroilla.
Omat empiiriset kokemukset ovat Kiminkisen mukaan osoittaneet, että tiettyihin tilanteisiin joutumista kannnattaa yksinkertaisesti vain vältellä.
– Pikkujouluajat ovat ehkä kaikkein hankalimpia sesonkeja. Sen olen kantapään kautta oppinut, että humalaisten ihmisten eteen ei kerta kaikkiaan kannata mennä puhumaan.
Minä edustan sitä sukupolvea, joka on opetettu arvostamaan ahkeruutta ja työntekoa.
Nuorekkaana 62-vuotiaana Tapani Kiminkinen ei myönnä uhranneensa vielä kovin suuria ajatuksia sille, kuinka kauan nykyinen työ- ja keikkarumba vielä kestää.
Monille ihmisille voi tulla jopa yllätyksenä, että kaikki tv-, lehtikolumni- ja lukuisat muut projektit on tehty normaalin päivätyön eli terveyskeskuslääkärin viran hoitamisen ohessa.
– Ehkä minä edustan sitä sukupolvea, joka on opetettu arvostamaan ahkeruutta ja työntekoa. Tietysti vielä niin, että vanhempien kuuluu auttaa lapsiaan tarvittaessa mahdollisuuksiensa mukaan taloudellisesti, kolmen kotoa jo pois muuttaneen tytön isä tuumailee.
Kiminkisen jatkotahdit saattaa osaltaan määrätä myös Ulla-vaimo, joka on piakkoin eläköitymässä sairaanhoitajan tehtävistä.
– Ullaan ihastuin jo lukiossa, ja siitä asti on pidetty yhtä. Kun ei asuta yksin, niin yhteinen tahtotila ratkaisee, aviomies tuumaa.
Tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös kirjan kirjoittaminen. Tyylinä jotain erilaista kuin ne lukuisat tietokirjat, jotka mies on maailmalle suoltanut.
– Romaani on haaveena. Semmoista arkiproosaa, Kiminkinen aprikoi.
Suurta yleisöä varmasti kiinnostaa myös se, aikooko maalaislääkäri jossain vaiheessa uraansa siirtyä vielä aktiivisesti politiikkaan.
Kun kerran vankkoja mielipiteitä on tullut esitettyä ja kyselyjä varmasti vuosien varrella riittänyt.
Ainakin toistaiseksi Tapani Kiminkinen on pystynyt kohteliaasti kieltäytymään esimerkiksi kansanedustajaehdokkuudesta.
– Haluan vaikuttaa. Ja omasta mielestäni parhaiten olen pystynyt vaikuttamaan maalaislääkärinä.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 20.1. Lehden voi tilata täältä .