Kommentti: SDP:ltä puuttui motiivi riskinottoon
Tytti Tuppurainen 55, Timo Harakka 159, Antti Rinne 281 ääntä ja selvä peli.
Kolme vuotta sitten SDP:n johtoon noussut Rinne uusi paikkansa vaivatta jo SDP:n puoluekokouksen ensimmäisellä äänestyskierroksella.
Tulosta voi pitää tietyllä tavoin Rinteen kannalta optimaalisena: selkeän ylivoimainen voitto kilpailjoitakaan nöyryyttämättä takaa työrauhan. Rinne jatkaa nyt demarien johdossa kevääseen 2020 asti, ellei jotain ennakoimatonta tapahdu. Sen tiedon pohjalle voivat suunnitelmiaan laatia myös kilpailevat puolueet.
Rinteen jatkokauden turvasi käytännössä se, että SDP:n kannatus on noussut 20 prosentin lukemiin, jolla pääsee jo kilpailemaan pääministerisarjassa.
Vanhan viisauden mukaan sellaista, mikä ei ole rikki, ei kannata yrittää korjata. Tilanne olisi ollut aivan toinen, jos kannatuskäyrä mataisi vielä 15 prosentissa tai sen alapuolella. Nyt riskinottoon ei ollut pakottavaa tarvetta.
SDP:ssä ei myöskään ole tapana hyppiä gallup-kannatuksen notkelmissa seinille samaan tapaan kuin vaikkapa kokoomuksessa, joka heitti Alexander Stubbin puolueen johdosta tylysti jo yhden kaksivuotiskauden jälkeen.
Rinne pääsi SDP:ssä valtaan ay-demarien hermostuttua edellisellä vaalikaudella Jutta Urpilaisen johtamistyyliin.
Vallanvaihdos ei tuonut kuitenkaan menestystä viime eduskuntavaaleissa. Puolueessa on ollut näihin päiviin asti Rinteeseen tyytymättömyyttä, jota purkamaan tarvittiin lopulta melko kesyksi jäänyt puheenjohtajakisa.
Todellinen kamppailu vallasta olisi nähty vasta, jos eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman olisi lähtenyt ehdolle.
Kohu eduskunnan puhemiehistölle toimitetuista puhujalistoista tai muut syyt johtivat kuitenkin siihen, että Lindtman luopui yrityksestä. Vahvan, mutta kiistellyn puoluevaikuttajan Eero Heinäluoman suojatiksi leimaantuneen Lindtmanin tulevaisuus poliitikkona näyttää juuri nyt hieman epäselvältä.
Kevään kuntavaaleissa SDP tehnee suurimman oppositiopuolueen asemasta kelpo tuloksen, kun hallituksen sotemallista saa veistettyä helposti demarikäteen istuvan vaaliaseen.
Kuntavaalien merkitystä ei kuitenkaan kannata liioitella. Todellinen vääntö vallasta käydään eduskuntavaaleissa, joihin on tällä tietoa vielä pari vuotta aikaa. Siinä koitoksessa SDP:n pitäisi peruskannattajien lisäksi pystyä puhuttelemaan myös liikkuvia ja pääministerivaalia käyviä äänestäjiä.
Hyvin perinteinen ay-sosiaalidemokraatti Rinne epäonnistui siinä jo kerran, mutta oppositioasemasta lähtökohdat yritykseen ovat toki suotuisammat.