Kommentti: Kaikki viisaus ei asu poliitikkojen päissä – edes silloin kun kyse on viinasta
Hallituspuolueiden riidellessä alkoholilaista keskustaa on kritisoitu hallituksen alunperin neuvotteleman kompromissin vesittämisestä.
Erityisesti perussuomalaisten kansanedustajia on harmittanut, että keskustalaiset saisivat äänestää omantuntonsa mukaan nykyistä vahvempien oluiden tuomisesta ruokakauppoihin.
– Lakiesitystä ei laimenneta. Pitäydymme vuosi sitten neuvotellussa kompromississa, kansanedustaja Simon Elo tviittasi tiistaina.
Keskustaedustajat taas ovat perustelleet tiukkaa kantaansa lakiesityksen saamalla kriittisellä asiantuntijapalautteella.
Asiantuntijoiden mukaan vahvempien juominen tuominen kauppojen hyllyille lisäisi alkoholin kulutusta ja sen haittoja yhteiskunnalle.
Alkoholilain yhteydessä on törmätty samaan ilmiöön kuin monen muunkin lakihankkeen kanssa: hallitus on sopinut poliittisen kompromissin, jonka pohjalta on luonnosteltu lakiesitys.
Lain säätämiseen kuitenkin kuuluu, että tämä ei yksin riitä. Puolueiden ja poliitikkojen lisäksi lakeja sorvatessa täytyy kuulla asiantuntijoita ja sidosryhmiä, vieläpä useaan otteeseen.
Lakiluonnoksen ollessa ministeriön valmistelussa järjestetään lausuntokierros, jonka perusteella esitystä parannellaan jo ennen kuin se viedään eduskunnan käsittelyyn.
Myös eduskunnassa valiokunnat kuulevat sidosryhmiä ja asiantuntijoita lakia rukatessaan.
Raskaan valmisteluprosessin idea on, että kaikki viisaus ei asu poliitikkojen päässä. Hallitus voi, ja sen kannattaa, parantaa lakiesityksiään lausuntojen perusteella.
Kun asiantuntijoilta tulee selkeää kriittistä palautetta, hallitus joutuu kovan paikan eteen.
Miten paljon vaivalla sorvattua poliittista kompromissia voidaan muuttaa ilman, että joku hallituspuolue heittää hanskat tiskiin ja toteaa, että esitys ei enää vastaa sen näkemyksiä?
Vaatii rohkeutta todeta, että oman viiteryhmän etu tai oman puolueen poliittinen tavoite ei olekaan se koko yhteiskunnan kannalta järkevin ratkaisu.
Mediakaan ei aina helpota asiaa. Sipilän hallitus on saanut välillä lunta tupaan, kun se on uskaltautunut muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan asiantuntijoiden kritiikin johdosta.
Vaatii rohkeutta todeta, että oman viiteryhmän etu tai oman puolueen poliittinen tavoite ei olekaan se koko yhteiskunnan kannalta järkevin ratkaisu.
Lausuntokierroksilla saatu palaute ei tietenkään ole täysin neutraalia, ja jopa tutkijoilla on usein keskenään ristiriidassa olevia näkemyksiä lakihankkeista.
Yrittäjillä, palkansaajilla, ekonomisteilla, lääkäreillä ja sosiologeilla on myös jokaisella oma näkövinkkelinsä lain tarkasteluun.
Onko kuluttajien vapaus tärkeämpää kuin ihmisten terveys? Ovatko työpaikat tärkeämpiä kuin ympäristö? Onko valinnanvapaus tärkeämpää kuin terveydenhuollon kustannukset?
Näihin kysymyksiin ei edes ole olemassa oikeita vastauksia. On vain arvovalintoja.
Selvää kuitenkin on, että poliittinen kompromissi ei saisi olla tärkeämpi kuin viisas päätös.
Työläässä valmisteluprosessissa ei ole järkeä, jos poliitikoilta puuttuu valmius muuttaa suunnitelmiaan saadun palautteen perusteella.