Analyysi: Puolueet hakevat nyt kiivaasti uusia kuskeja vaalivankkureille
Vuosi 2017 aloittaa tiukan vaaliputken. Huhtikuussa pidetään kuntavaalit. Syksyä värittää jo valmistautuminen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ja maakuntavaaleihin.
Vaaliputki päättyy vuonna 2019 eduskuntavaaleihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin. Kansalaisia vaivataan uurnille jopa viisi kertaa runsaan kahden vuoden aikana.
Puolueet valmistautuvat vaaliputkeen rakentamalla mahdollisimman iskukykyisiä joukkueita.
Eniten jännitettävää on kokoomuksessa. Siellä odotetaan Sauli Niinistön ilmoitusta siitä, tavoitteleeko hän jatkokautta vuoden 2018 presidentinvaaleissa.
Tyytymistä yhteen kauteen puoltavat inhimilliset syyt. Jos Niinistö valittaisiin uudelleen, hän olisi toisen kauden päättyessä jo 75 vuoden ikäinen. Olisi kovin ymmärrettävää, jos hän haluaisi lähteä viettämään pirteitä eläkevuosia jo 69-vuotiaana. Perheelläkin lienee sanansa sanottavana asiassa.
Toisaalta myös kieltäytyminen uusintavaalista olisi vaikeaa. Kansansuosio on korkealla. Suomalaiset arvostavat turvallista isähahmoa levottomassa maailmassa.
Jos Niinistö päättää lähteä eläkkeelle, kokoomuksen presidenttipakka menee aika sekaisin. Ensimmäiseksi käännyttäisiin Jyrki Kataisen tai Alexander Stubbin puoleen. Jos nämä naulat eivät vetäisi, puheenjohtaja Petteri Orpon olisi uhrauduttava.
Suomalaiset arvostavat turvallista isähahmoa levottomassa maailmassa.
Vuoden puoluekokousten sarjan aloittaa SDP helmikuun alussa Lahdessa. Siellä valitaan puolueelle puheenjohtaja ja pääministeriehdokas.
Kaikki järkisyyt puhuvat Antti Rinteen jatkokauden puolesta. SDP on vakiinnuttanut asemansa suurimpana oppositiopuolueena ja kilpailee gallupien kärkipaikasta keskustan ja kokoomuksen kanssa.
Valintoja ei tehdä kuitenkaan vain järkisyillä. Alexander Stubb hurmasi kokoomuslaiset vuonna 2014 ja löi ennakkosuosikit.
SDP:n puheenjohtajan valitsee puoluekokous, joka koostuu 500 vaaleilla valitusta edustajasta. Heitä ei liene yhtä helppoa hurmata kokouspaikalla, mutta kansanedustaja Timo Harakalta se voisi onnistua. Hänen vahvuutensa on esiintymistaito, jonka puutetta pidetään puolestaan Antti Rinteen suurimpana heikkoutena.
SDP saa joka tapauksessa kunnon vaalin, sillä myös kansanedustaja Tytti Tuppurainen lähtee kisaan mukaan. Lauantaina käynnistyvä puheenjohtajakiertue tuo runsaasti julkisuutta puolueelle.
Puheenjohtajakiertue tuo runsaasti julkisuutta SDP:lle.
Lahdessa vaihtuu joka tapauksessa ainakin puoluesihteeri. Reijo Paananen luopui lopulta vapaaehtoisesti.
Myös kolmen varapuheenjohtajan vaali on mielenkiintoinen. Siitä nähdään, mihin suuntaan SDP:n sisäiset voimasuhteet ovat kehittymässä joulun alla eduskunnassa nähdyn ruusujen sodan jälkeen.
Nykykolmikosta Antti Lindtman sai siipeensä puhujalistakohussa. Krista Kiuru syrjäytti puolestaan valtiovarainvaliokunnan demariveturin paikalta Pia Viitasen, jota Lindtman ja Eero Heinäluoma tukivat.
Kolmikosta vahvimmilla lienee Sanna Marin, joka näyttää olevan kovassa nosteessa. Hänestä on uumoiltu jopa puolueen seuraavaa puheenjohtajaa, jos Rinne nyt jatkaa.
SDP:n olisi löydettävä vuoden aikana vielä presidenttiehdokas. Ruusujen sodassa nähtiin jo merkkejä Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen orastavasta yhteistyöstä vuoden 2014 rajun puheenjohtajakisan jälkeen. Sovun siunaisi Urpilaisen nostaminen presidenttiehdokkaaksi.
Kesäkuussa ovat vuorossa perussuomalaisten ja vihreiden kokoukset.
Timo Soinille tulee Jyväskylän puoluekokouksessa täyteen 20 vuotta puolueen puheenjohtajana. Hän on jo saavuttanut sen, mitä voi politiikassa saavuttaa, joten luopuminen houkuttelee.
Soinin vahvimpana seuraajaehdokkaana on pidetty eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Sampo Terhoa. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho sotki nämä laskelmat ennen vuodenvaihdetta näyttävällä haastattelulla Helsingin Sanomissa. Hän ilmoittautui jo käytännössä Soinin haastajaksi.
Halla-ahon ehdokkuus herättää pelonsekaisia väristyksiä muissa hallituspuolueissa. Tapana on, että uusi puheenjohtaja ottaa puolueensa raskaimman ministerisalkun.
Miltä kuulostaisi sellaisen henkilön nimittäminen ulkoministeriksi, jonka korkein oikeus on tuominnut uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan?
Vaikka Halla-aho häviäisi kisan, hän voi vaatia jonkin hinnan äärilaidan maahanmuuttokriitikkojen pitämisestä puolueessa.
Presidenttiehdokkaan manttelia sovitellaan puolustusministeri Jussi Niinistölle.
Vihreiden puheenjohtaja vaihtuu puolueen sääntöjen takia. Ville Niinistölle tulee sallitut kolme kautta täyteen Tampereen puoluekokouksessa.
Vihreät olisivat halunneet rahastaa Niinistön suosion täysimääräisesti huhtikuun kuntavaaleissa. Tämä suunnitelma meni kuitenkin pilalle joulun välipäivinä.
Helsinkiläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ilmoitti vetäytyvänsä kisasta sen vuoksi, että Niinistö suosii seuraajakseen toista helsinkiläistä kansanedustajaa Emma Karia. Onnettomampaa alkua vihreiden puheenjohtajakisalle on vaikea kuvitella.
Vahvin suosikki vihreiden presidenttiehdokkaaksi on viime vaalien finalisti Pekka Haavisto, ellei sitten Ville Niinistö ota liian tosissaan korkeita suosiolukujaan erilaisissa mittauksissa.
Onnettomampaa alkua vihreiden puheenjohtajakisalle on vaikea kuvitella.
Keskustassakin kasvot vaihtuvat, vaikka puolueella ei ole sääntömääräistä puoluekokousta vuonna 2017. Presidenttiehdokaskin valittiin jo viime kesän puoluekokouksessa, ja Matti Vanhanen lähti kiertämään maata heti sen jälkeen.
Keskustassa toivotaan, että pitkä kampanja vie Vanhasen vähintään toiselle kierrokselle.
Mika Lintilä nimitettiin vuodenvaihteen alla elinkeinoministeriksi. Hän sai täytettäväkseen isot saappaat Suomen Pankkiin siirtyvältä Olli Rehniltä.
Annika Saarikon vahdinvaihdosta perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan kanssa sovittiin jo hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Vaihdos tapahtuu ennen kesälomia.
Kesken kauden vaihtuva ministeri saa yleensä suuremman julkisuuden kuin yhtenä muiden mukana nimitetty ministeri hallituksen vaihtuessa. Lintilä ja Saarikko pääsevät testaamaan, pitääkö tämä vanha sääntö edelleen paikkansa.